Kevyttä komppausta

Aamu aloitettiin rauhassa, kuten olimme Sepon kanssa sopineet. Jäimme siis alas komppaamaan lentokentän seutuja ja tietenkin minulla oli kiinnostus päästä näkemään eilen löytynyt Common Yellowthroat eli naamiokerttuli. Toisaalta ajattelimme, että luvassa ollut myrsky voisi tuoda sadetta mukanaan, joten siksikin alhalla voisi olla parempi näkyvyys päivän aikana. Sadetta ei oikeastaan saatu sitten koko päivänä ja tuulikin alkoi nousta navakaksi vasta iltapäivän tunteina. 

Painelin siis suoraan kerttulipaikalle ja aloin odotella. Odottelu palkittiinkin kun naamiokerttuli näyttäytyi nopeasti. Lintu oli lajityypillisesti "smyyka" eli piilotteleva ja kuvaaminen tuntui varsin haastavalta, koska lintu liikkui hyvän matalalla tiheässä kasvustossa. Välillä lintu katosi pitkiksi ajoiksi ja sitten yht'äkkiä saatoi ilmestyä näkyville muutamaksi sekunniksi. Piti siis olla hereillä, jos meinasi kuvia saada. 

Common Yellowthroat 1kv koiras

Aikani vietettyäni päätin jatkaa matkaa ja tsekata alapellot huolellisesti. Erilaiset käet olivat mielessä, mutta tyhjyyttä oli vain tarjolla. Kevyen lounastauon jälkeen jatkoin kylän yläpuolisille pelloille ja tuli katsottua marjapuut aika tarkkaan, Baltimore Oriole mielessäni. Ei auttanut ja niinpä valuin vielä loppupäiväksi kerttulipaikalle. Yllättäen ei kerttulista havaintoa kuvista puhumattakaan.

Illallisen jälkeen majatalon pitäjä Kathy oli järjestänyt Peter Alfrey:lle yllätys 10-vuotisjuhlat. Peter saapui Corvolle 2005 ja hänen visiittinsä jälkeen kaukaisesta saaresta on tullut wp-listaajien kuumin paikka joka ikinen lokakuu. Hän näki ennätyksellisen paljon todella kovia jenkkejä tuolla ensimmäisellä visiitillä. Vuonna 2006 saapui sitten puolenkymmentä lintumiestä saareen ja seuraavana vuonna kaksi ensimmäistä suomalaistakin. Näistä vuosista lähtien tänne on tultu aina isoin odotuksin ja varsin monesti ne ovat myös täyttyneet wp:n ensimmäisillä havainnoilla. On hyvin mielenkiintoista arvuutella, mitä tulevina vuosina tulee tapahtumaan saaren suosion kanssa. On selvää, että tämä kaukainen saari on paras paikka wp:n alueella nähdä jenkkejä, mutta kuinka kauan saarella on annettavaa wp-listaajien kuumimmalle kärjelle. Oletan, että seuraavan kymmenen vuoden aikana saamme tähän vastauksen.

Juhlapöydän tarjoilut

Peter puhetta pitämässä

Kauden ekat warblerit

Aamu alkoi sateisissa tunnelmissa mutta siitä huolimatta päätimme uhmata kohtaloamme nousemalla ylös. Kohteeksi valokoitui Ribeira do Vinte, jossa viime vuonna vietin useammankin aamun. Paikka on hyvin poikkeuksellinen, koska sieltä löytyy muihin Riberoihin verrattuna isoja havupuita. Ehkäpä juuri siksi paikalta on löydetty Catharus-suvun rastaita. Juuri nämä oli minunkin mielessäni kun kipusimme tihkusateessa Sepon ja Jannen kanssa kohti Ribeiraa. 

Keli huononi jokaisella askeleella ja Ribeiran sisään päästyämme vastassa oli aika haastavat olosuhteet. Sumu ja sade tekivät havainnoinnista mielenkiintoista, mutta aina pitää yrittää. Homma ei kuitenkaan tuottanut tulosta ja varsin märkinä poistuimme Ribeirasta ennen yhtätoista. 

Ribeiro do Vinte

Ribeiro do Vinte

Lounastimme alatiellä, samalla vaatteita kuivattaen, koska sade oli loppunut ja aurinko paistoi jälleen lämmittäen.  Olimme juuri lopettaneet lounastaukomme, kun alkoi walkie talkie rätistä....jotain oli jossain...no onneksi toisto tarkensi tilanteen...parula...at picnik area...sinne siis..Matkaa ei juuri kilometriä enempää ollut ja saavuimme paikalle kärkijoukoissa. Homma oli aika levällään ja lintu kateissa. Pienen atrappisoittelun jälkeen sopivannäköinen lintu lennähtikin lähipuuhun ja pääsin mukavasti tilanteeseen mukaan. Northern Parula eli tiaskerttuli avasi kauden 2014 kerttulien osalta. 

Northern Parula

Northen Parula

Tiaskerttuli on lajina varsin helppo tunnistaa hyvin omintakaisesta värituksestä johtuen. Valkoiset leveät siipijuovat näkyvät yleensä hyvin ja kurkun keltainen väritys on helposti havaittavissa. Lajin nokka on terävä ja vastaavasti pyrstö lyhyt. Kuvien lintu on 1kv. 

Loppupäivä menikin sujuvasti eilistä Philadelphia vireota eli kanadan vireota etsiessä. Lintu kyllä näkyi, mutta itse myöhästyin tilanteesta noin 30 sekunttia. Uutta tilaisuutta ei enää suotu vaikka joitakin tunteja tuli lajia etsittyä. Alkuillasta löytyi vielä Common Yellowthroat eli naamiokerttuli lentokentän läheisyydestä. Itse en siihen tänään panostanut, koska löysin sellaisen viime vuonna Corvolta sekä näin vielä toisenkin linnun viime vuotisen jaksoni aikana.

"Henkilökohtainen välipäivä"

Aloitimme aamun mitä upeimmassa kelissä Poco do Aqua:sta. Paikka on yksi upeimmista ja yläpäästä alkaen saa "lasketella" mukavasti ripeiran rinnettä alas. Toki välillä on haastavia kohtia, mutta pääsääntöisesti kyseessä on helppokulkuinen repeira. Päätimme ottaa Jannen ja Sepon kanssa varsin rauhallisesti ja pysähdellä riittävästi, jotta voisimme tsekata linnut huolella. No eipä eteemme osunut mustapääkerttuja, peippoja, kanarianhemppoja ja lehtokurppaa ihmeempää.

Poco do Aqua

Noin puolessa välissä tapasimme tanskalaiset Jens:n ja Tom:n, jotka olivat tulossa ripeiraa ylöspäin. Huikasimme muutaman sanan ja toivotimme menestystä toisillemme. Emme olleet juurikaan päässeet eteenpäin, kun walkie talkie antoi kertoa, että philadelphia vireo at Poco do Aqua....mitä hittoa!! Pojat olivat sitten plokanneet liikkuvan linnun hieman meitä ylempää...no ei auttanut kipuaminen ja odottelu...lintu ei meinaan enää näyttäytynyt löytöpaikalta. Lopulta päätimme valua alaspäin. 

Keskitielle päästyämme, oli loppupäivän suunnitelmat aika levällään...lähdimme laahustamaan kohti Da Pontea ilman suurempia suunnitelmia. Lopulta ohitimme tyylikkäästi Ponten sillankin jatkaaksemme matkaa kohti kylää. Kohta alkoi walkie talkie sähistä...olimme väärällä puolella kuullaksemme, mistä nyt oli kyse...jotakin oli Fojossa...Toistopyynnön jälkeen päättelimme, että vireo oli nyt löytynyt uudelleen Fojosta...hetken pähkäilimme, että pitäiskö lähteä...no ei....

Olimme jotakuinkin jo kylässä, kun saimme kuulla, että todellakin vireo oli löytynyt uudelleen ja näkynyt vielä ihan hiton hienosti...just..."laiskuus" kostautui nyt varsin opettavaisella tavalla. Aina pitää lähteä - AINA! Pienen kahvitauon jälkeen lähdettiin vielä Sepon kanssa iltaretkelle lentokentän maastoihin. Tälläkertaa sendari palkitsi bobolink:lla. 

bobolink

Päivän aikana saaressa nähtiin jo mainittujen lisäksi ainakin 2-3 scarlet tanageria ja red-eye vireo. 

Vihreä "paikko"

Varhaisten aamutoimien myötä olimme ajoissa lentokentällä odottamassa viimeisten lentojen lähtöä. Kentälle kokoontui kaiken kaikkiaan 15 lintumiestä, osa "paluumuuttajia" ja osa sitten uusia tulokkaita. Lennot sujuivat mutkitta ja Corvolle saavuttiin hieman jälkeen kymmenen. Tavarat tulivat nopeasti ja majoittumisessakaan ei turhaa aikailtu, varsinkaan kun kuulimme scarlet tanagerin olevan edelleen paikalla. Taksilla sitten ylös ja kohti pelipaikkaa. 

Varsin nopeasti palautui mieleen, mitä retkeily täällä taas tarkoittikaan. Kivimuureilla kiipeämistä ja hortensia puskien läpimenoa oli jälleen tarjolla. Ehkä viheliäintä tänään oli karhunvatukka kasvustot, jotka todella tarrautuivat "lihaan" kiinni. Reilun tunnin rämpimisen jälkeen päästiin pelipaikalle ja saimme iloksemme varmistuksen...lintu oli juuri äskön näkyvillä. 

Eipä ollut mikään ihme, että lintu olikin sitten seuraavat tunnit kadoksissa :-) No, lopulta ruotsalaiset blokkasivat linnun ja kohta jo koko odottava jengi palkittiin scarlet tanagerilla eli tulitangaralla. 

scarlet tanager

scarlet tanager

Kyseessä on kaiketi nuori koiraslintu, jonka erottaa syksyllä samanlaisesta summer tanagerista mm. pienemmästä nokasta ja tummista siivistä. Naaraat ja nuoret linnut saattavat olla varsin samanlaisia näiden kahden lajin kesken, mutta hyvissä olosuhteissa aina kuitenkin määritettävissä.

Saarella tavattiin päivän aikana myös spotted sandpiper, red-eye vireo, indigo bunting ja bobolink.

Satasia paukahteli siellä ja täällä...

Lyhyeksi jääneen yön saattelemina jatkoimme Sepon kanssa matkaamme Lissabonista Terceiralle ja sieltä edelleen Sao Miguelille. Lennot sujuivat moitteettomasti ja saavuimme Ponta Delgadan kentälle puolen päivän aikoihin. Auton vuokrauksen jälkeen huristelimme pelipaikalle kohtuullisen kovin odotuksin. Rannalla näytti olevan kahlaajia, mutta lupaavan alun jälkeen tilanne kuihtui kasaan...ei Willettiä...

Lisävahvistuksia saatiin seuraavalla koneella, kun paikalle saapui Corvolta bongaamaan lähteneitä tanskalaisia, brittejä ja yksi ruotsalainen sekä mr. Tarsiger. Koska tilanne oli levällään, päätimme hajaantuu etsimään lintua. Tunnit kuluivat ja mitään positiivista ei kuulunut. Paitsi se, että Corvolla oli alkanut vihdoin tapahtua, kun päivän aikana havaittiin red-eye vireo, rose-breasted grosbeak, indigo bunting ja scarlet tanager!

Neljän aikoihin olimme jälleen kokoontuneet puhdistamon luokse päivittelemään tilanteen surkeutta, kun yht'äkkiä äkkäsimme sopivan näköisen linnun lentävän kohti laavakiviä. Kiikarit silmille ja huutoa perään willet eli preeriaviklo! 

Hetken nautiskelun jälkeen lähdimme kuvaamaan päivän päätähteä, joka osoittautui varsin yhteistyökykyiseksi.

preeriaviklon tunnistaa mm. jykevästä nokasta ja
vihreän harmaista jykevistä jaloista

Lajityypillinen siiven alapeitinhöyhenten väritys ja kuviointi

Kuvaussession jälkeen piti soittaa virallinen onnittelusoitto Corvolle, jossa ystäväni Petri katkaisi tanagerilla 700:n ja vastavuoroisesti sain onnittelut takaisin 600:n katkaisusta. Aika historiallinen hetki, kun samana päivänä Bongariliiton puheenjohtaja ja päätoimittaja katkaisevat sataset!

kevyttä nautiskelua 4:n vuoden "urakan" päättymiseksi

Odottavan aika on tunnetusti pitkä...

Sateen saattelemana oli tullut aika jälleen jättää Suomi hetkeksi ja painua aurinkoa tervehtimään Azoreille. Retkisuunnitelma noudattaa perinteistä kaavaa, Lissabonin kautta Terceiralle. Terceiran visiitti tosin tulee jäämään vain muutamien minuuttien pituiseksi, koska Sao Miguelilla paikallisena vielä tänään ollut willet eli preeriaviklo sai minun ja retkiseurani Sepon muuttamaan lentosuunnitelmia. Katsotaan onko lintu vielä huomennakin paikalla, jotta muutos toisi toivotun lopputuloksen.

Hauskaksi asian tekee se, että lajilla napsahtaisi 600 WP-pinnan rajapyykki. Pientä jännitystä on ollut siis liikkeellä viimeisten päivien aikana, kun olen seurannut linnun läsnäolon päivityksiä. Perjantaina jokatapauksessa sitten matka jatkuu Corvolle, jossa tulee vietettyä aina 24.10.2014 saakka. Vielä on ollut saarella sangen hiljaista, mutta toivottavasti tuulensuunnan muutos toisi säpinää saareen.

Pyrin päivittämään tulevina päivinä blogiani päivittäin, joten jos "jenkkien" perässä juokseminen kiinnostaa, niin kannattaa seurata täältä tapahtumia.

Säpinää merellä

Madeira 14.8

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen itään Pico Do Furado:n, joka on kohtuullisen pitkä ja kapea niemi. Paikka on perinteisesti ollut helppo paikka kanariankirviselle ja näin oli tälläkin kertaa.  Näimme reilun kahden tunnin aikana kymmenkunta lintua. 

Kanariankirvisen tunnistaa mm. selvästä vaaleasta silmäkulmajuovasta, ja muutenkin pään kuvioinnista. Lisäksi siiven keskimäiset peitinhöyhenet muodostavat selvän vaalean siipijuovan. Jalat näyttävät sijaitsevan takan, joka tekee linnun hapituksesta lajityypillisen. Kuvassa nuori lintu.

Paikalla vilisi myös sisiliskoja, joita oli sitten ihan pakko alkaa kuvaamaankin. Oletan, että havaitsin kaksi eri lajia tai ainakin ovat väritykseltään erilaisia. 

Lounaan jälkeen siirryimme jälleen Machico:n satamaan valmistautumaan viimeiselle meriretkelle. Valitettavasti tuuli oli yltynyt kohtuullisen kovaksi ja epäilyksemme retken kokonaan peruamisesta alkoivat voimistua. No onneksi näin ei lopulta käynyt, mutta etelän suuntaan meillä ei ollut mitään asiaa. Siispä uudelleen pohjoiseen. 

Vasemmalla hollantilainen Ruef Mulder, keskellä italialaiskolmikko ja siitä sitten eteenpäin Seppo, Janne, Kalle ja Jari

Reilun tunnin ajon jälkeen saimme seuraksemme noin 40 delfiinin parven. Kaverit leikkivät ihan tosissaan veneen vieressä useiden minuuttien ajan. Saimme seurata näytöstä kyllä paraatipaikalta :-)

Noin kahden tunnin ajon jälkeen saavuimme päivän "hot spot" pisteelle ja oli aika heittää chum veteen. Varsin nopeasti alkoi keltanokkaliitäjiä ja tyrskyliitäjiä pyöriä veneen ja mäskin ympärillä. Valot olivat kuvaamisen kannalta varsin haasteelliset, koska aurinko oli vain aika ajoin näkyvissä. Myös navakka tuuli sai meren "kiehumanaan", joka entisestään vaikeutti kuvaamista. 

Keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä

Reilun tunnin odottelun jälkeen havaitsimme chum vanaa pitkin lähestyvän keijun. Tällä kertaa itsekin pääsin tilanteeseen kiinni ja lintu heittikin kunnon kierroksen ennen katoamistaan jälleen ulapalle. Lintu taittui madeirankeijuksi.

Madeirankeiju

Madeirankeijun tunnistaa yläperän vaaleasta laikusta, joka näyttää pituuttaan leveämmältä. Lisäksi pyrstö voi olla heikosti lovipäinen ja siiven yläpeitinhöyhenissä saattaa olla heikosti vaaleaa. Jalat eivät yllä pyrstön yli, kuten etelänkeijulla.

Madeirankeiju

Melko nopeasti keijun kadottua ulapalle löytyi viistäjä, joka tuli jälleen uskomatonta vauhtia meitä kohden. Nopeat kameran säätötarkistukset ja ei kun kuvaamaan. Hetken jälkeen tajusimme, että lintuja olikin kaksi ja kyseessä siis madeiranviistäjä. Siinä oli aika kiihkeä tunnelma, kun kamerat lauloivat sarjoja lintujen kieppuessa aivan veneen vieressä, kunnes yht'äkkiä vain katosivat ulapalle. 

Madeiranviistäjä. Huomaa hento nokka ja siiven alapeitinhöyhenien vaalean määrä

Illan viimeisen rundin aikana saimme vielä ihailla isoliitäjän sulavaa liitoa. Isoliitäjiä ei usein nähdä näillä retkillä, mutta meillä taisi olla hyvä onni mukana.

Isoliitäjä

Kaikenkaikkiaan näimme illan aikana noin 250 keltanokkaliitäjää, noin 40 tyrskyliitäjää, yhden isoliitäjän, kaksi madeiranviistäjää ja yhden madeirankeijun.

Liitäjiä, viistäjiä ja keijuja...

Madeira 13.8

Lähdimme aamulla rauhallisesti liikeelle, koska olimme päättäneet vetää päivän yhteen putkeen. Suunnaksi valittiin itä, koska illan meriretki lähtisi sieltä. Päätimme siis koluta rauhassa Machicon rantakaupungin rantoja ja jokisuistoa. Pitkään ei jokiuomaa tarvinnut koluta, kun vahanokan tuttu ääni alkoi kuulua. Pian noin 10 linnun parvi pyrähti ilmaan ja näin napsahti Jannelle ja Jarille wp-pojo. 

Vahanokkia

Machicon rantasuistossa ei kauheasti ollut mitään katseltavaa. Muutama pitkäjalka, karikukko ja kuvauksellinen kapustahaikara. Kaveri oli varsin luottavainen ja päästi meidät mukavalle kuvausetäisyydelle. Laji ei muutenkaan ole kovin tavanomainen Madeiralla. Siinä sitten käytettiin aikaa ja kamerat raksuttivat ruutuja muistikorteille.

kapustahaikara

Lounaan jälkeen oli aika valmistautua illan meriretkelle. Vaikka lämpöä oli ihan riittävästi, niin kiltisti puettiin corevarusteet niskaan ja kamerareput vesitiiviisiin pusseihin. Hieman kolmen jälkeen lähdettiin puskemaan kohti itää. Vajaan kahden tunnin ajon jälkeen olimme saapuneet päivän "hot spotille". Chum veteen ja ei aikaakaan kun ensimmäiset tyrskyliitäjät alkoivat pyöriä veneen ympärillä.  Lintuja ei ollut mitenkään hirveästi, mutta kuvaustilanteita kyllä riitti. Reilun tunnin odottelun jälkeen jostain ilmestyi isoliitäjä, joka heittikin muutaman upean kierroksen veneen ympärillä jatkaakseen siitä sitten takaisin ulapalle. Sepon hymy oli kohtuullisen leveä, koska laji oli hänelle uusi wp-tikki. Itse olin nähnyt aikaisemmin yhden linnun Azoreilla lokakuussa 2012. 

isoliitäjä

isoliitäjä

Juuri kun olimme "toipuneet" isoliitäjän vierailusta, kuului huuto "Feaa"...aina yhtä upea kapverdenviistäjä lähestyi venettämme ihan mieletöntä vauhtia...kamerat "lauloivat" ruutuja muistikorteille. Pääsin itsekin kamerallani mukaan tilanteeseen ja alla muutama dokumenttikuva upeasta lajista. 

Linnulla on kapverdenviistäjälle tyypillinen jykevä nokka ja siiven alapeitinhöyhenissä  vähän valkoista. Lisäksi lintu oli rotevan oloinen, joka sopii paremmin kapverdenviistäjälle.

kapverdenviistäjä

Ilta oli jo painunut yli kahdeksaan, ennen kuin ensimmäinen keiju lähestyi chum:ia...lintu ohitti todella tyylikkäästi veneemme, jolloin laji varmistui madeirankeijuksi. YES! Koko suomalaistiimi kuittasi odotetun wp-eliksen tuosta kauniista ja sirosta keijusta. Kaikenkaikkiaan näimme illan aikana noin kaksikymmentä keltanokkaliitäjää, kaksi isoliitäjää, noin viisikymmentä tyrskyliitäjää, kolme kapverdenviistäjää ja kaksi madeirankeijua. Ei paha! Satamaan saavuttiin kohtuullisen märän kyydin saattelemana hieman jälkeen yhdentoista. 

Helteinen Madeira

Madeira 11.8

Finnairin lomalento lähti ajallaan kohti Madeiraa ja suoran lennon siivittäminä saavuimme saareen mukavasti iltapäivästä. Hotelli osoittautui enemmän kuin hienoksi sinne saavuttuamme. Muutenkin kaikki alkutohinat menivät mallikkaasti ja muutaman tunnin jälkeen olimme jo Sepon, Jarin ja Jannen kanssa retkellä Funchalin satama-alueella. Etelänharmaalokien lisäksi ei aluksi näkynyt oikein mitään. Paikan vaihtaminen auttoi ja yksinäinen ruusutiira tuli hoidettua wp-vuodarilistalle vierasvenesatamasta. Valitettavasti satama-alue ei mahdollistanut kuvaamisen turhan pitkästä välimatkasta johtuen.  Illalla kävimme syömässä enemmän kuin hyvin Kon-Tiki-ravintolassa. Raa'an naudanlihan omatoiminen kypsyttäminen kuumalla kivilautasella takasi melkoisen makunautinnon. 

Madeira 12.8

Aamiaisen jälkeen lähdimme ennen meriretkeä Funchalin pohjoispuolella kohoaville vuorille. Melkoisten serpenttiiniteiden myötä kipusimme aina noin 1000m. Yllättäen t-paidassa ja shorteissa oli hieman vilu varjoisella vuorenrinteellä. No onneksi olotilaa helpotti ensimmäisen wp-eliksen napsahtaminen madeiranhippiäisen myötä. Valitettavasti paikallisen oloiset linnut eivät olleet kiinnostuneet atrapista. Näin kuvauksesta ei oikein tullut mitään, lintujen pysyessä korkealla.   

nuori madeiranhippiäinen

Ensimmäisen pysähtymisen jälkeen jatkettiin matkaa Vereda Dos Balcoes:n, joka on tullut wp-retkeilijöille tunnetuksi varmana madeirankyyhkyn paikkana. Kauan ei mennyt meilläkään kun ensimmäiset kyyhkyt näkyivät alarinteellä. Lentävistä linnuista erottui helposti pyrstön lajityypillinen kuviointi ja siiven hieman erinlainen muoto. Niskan kuviointia ei valitettavasti päässyt kunnolla havainnoimaan. Odotettu toinen wp-elis napsahti jälleen. Paikalla seikkaili myös peippoja ja madeiranhippiäisiä sekä madeirankiitäjiä. 

Vereda Dos Balcoes:n jylhät maisemat

Iltapäivällä oli vihdoin aika siirtyä tosi toimiin merelle. Olimme varanneet 3 illan meriretkipaketin, jonka lähtösatamana toimi Machico:n rantakaupunki saaren itäosassa. 

Tällaisella veneellä keikuttiin 3 iltaa Atlantilla

Olimme ajaneet reilun tunnin ulos kohti avomerta, kun toivottu huuto katkaisi matkanteon "Pterodroma"...Upea viistäjä lähestyi kieppuen venettämme ja ohitti varsin tyylikkäästi meidät. Linnun siiven alapeitinhöyhenissä oli riittävästi valkoista, mutta lopullisen varmistuksen lajistatukselle antoi hollantilaisen Roef Mulderin kuvat. Näissä näkyi selkeästi hento nokka, joka sopii nimenomaan madeiranviistäjälle. Todellinen kivi vierähti sydämeltä, kun ykkös target-laji hoitu hävyttömän helposti.

Roef Mulder:n blogiin pääsee täältä http://roeef.blogspot.pt/

Reilun kahden tunnin ajon jälkeen pydähdyimme ja oli aika kaataa mereen Chum eli kalanperkuujätteistä valmistettu "herkku"kakku. 

Chum:n kaatoa

Kauan ei tarvinnut odotella, kun ensimmäiset tyrskyliitäjät alkoivat pyöriä mössön ympärillä. Harvinaisen nopeasti kävi selväksi myös se, että merellä lilluvasta veneestä merilintujen kuvaaminen kävi ihan työstä. Vaikka linnut tulivat lähelle, niin kamerani tarkennus oli ihan "paniikissa". Aalltot ja mielettömän sulavasti liitävät merilinnut olivat kunnon haaste niin kuvaajalle kuin kamerallekin. No jotain suttuista kamaa syntyi...täytyy myöntää, että Nikonin D300 oli vain liian hidas runko tähän leikkiin. Sen sijaan 300mm taisi olla juuri se oikea putki, koska Janne oli taas 500mm ahdingossa lintujen pitämisessä ruudussa. 

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

Reilun kolmen tunnin lillumisen aikana havaitsimme noin 30 tyrskyliitäjää, noin 50 keltanokkaliitäjää ja kaksi uutta madeiranviistäjää. Näimme siis retkellä yhteensä 3 madeiranviistäjää, jota voi kyllä pitää varsin hyvänä saldona. Kaiken kaikkiaan Madeira oli tarjonnut jo heti ensimmäisenä päivän 4 uutta wp-lajia allekirjoittaneelle.

keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä

Jurmo 25-27.7

Ensimmäinen työviikko oli mahtavaa päättää retkeen helteiseen Jurmoon. Menomatkalla auton mittari näytti tasaisesti + 30 lämpötilaa ja taivas oli käytännössä pilvetön. Minun ja Mika Korkin odotukset eivät olleet kovin korkealla tavoitelajien eli kahlaajien osalta. Helteinen keli ei niitä pudottaisi saareen. Kaikesta huolimatta nautimme mielettömän kauniista kesäillasta yhteysaluksen takakannella. Saareen saavuimme hieman jälkeen yhdeksän ja aseman valloitimme yhdessä Jyrki Normajan ja Lotta Lindholmin kanssa kymmenen tienoilla. Iltapuuhailujen jälkeen oli aika vetäytyä untenmaille.

Kello herätti 0415 ja aamiaisen jälkeen kipusimme viideksi aamuvakiota suorittamaan. Kevyttä kahlaajamuuttoa oli ilmassa lirojen ja valkoviklojen muodossa. Sitkeys palkittiin juuri ennen vakion loppumista 4:llä muuttavalla kirjosiipikäpylinnulla. Näistä kolme lintua jäi vielä upeasti etelälehdon puiden latvoihin killumaan. Saipa pitkästä aikaa nautiskella tästä taigametsien lajista.

ennen auringonnousua

Mika ja Jyrki tapittaa

Aamuvakion jälkeen painelimme Mikan kanssa takaisin asemalle hieman keventämään vaatetusta ja nauttimaan kakkosaamiaisen. Sitten olikin vuorossa länsireitin laskeminen. Matkalla ihailimme pikkulepinkäisten poikueita, joita todella tuntui nyt saaressa olevan. Reitin kiertäminen ei oikeastaan tarjonnut lirojen, valkoviklojen, metsäviklojen, suokukkojen ja pikkutiirojen lisäksi oikeastaan yhtään mitään katseltavaa. Tosin pikkutiiroja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Reitti tulikin laskettua reilussa kahdessa tunnissa. 

Kahlaajarantaa löytyy, mutta päätähdet vielä puuttuvat

Levollinen meri

Länsireitin jälkeen palasimme asemalle syömään ja hieman siestaa pitämään. Jyrki ja Lotta palasivat itäkierrokselta hieman puolen päivän jälkeen. Itäkään ei ollut tarjonnut kirjokerttupoikuetta ihmeempää. Lepohetken jälkeen päätettiin hieman puuhailla aseman aidantolppien kanssa. 10 tolppaa sai komean tervakerroksen päälle ja enemmänkin oltaisiin reippailtu, mutta terva loppui kesken. 

Bloggari tervaa

Puuhailun jälkeen lähdettiin Mikan kanssa kahville satamaan. Kahvi ja jäätelö maistui. Karmaisevaa oli kuitenkin huomata kuinka paha tilanne satama-altaassa oli sinilevän osalta. Koko alue oli yhtenäisen "puuron" valtaama ja tuoksu oli aikast ällö. Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että isoja yhtenäisiä levälauttoja oli Saaristomerellä oikeastaan joka paikassa. Mitään vastaavaa en ole ikinä ennen nähnyt, vaikka olen saaristossa liikkunut vuodesta 1988 lähtien. Sanaton ja samalla surullinen fiilis tuli tilanteen myötä.

Sinilevää

Illalla päätimme Mikan kanssa vielä lähteä kuvaamaan pikkulepinkäisiä. Osa yksilöistä oli varsin yhteistyöhaluttomia, mutta osa taas hyvinkin halukkaita poseeraamaan kameralle. Kauniissa iltavalossa yritin kuvailla lintuja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Alla muutama ruutu illan sessiosta. Yhteensä tuli kuvattua reilu 200 ruutua lepinkäisiä. 

Sunnuntai aamuna kello herättä jälleen 0415 ja aamutoimien jälkeen viideksi vakiota suorittamaan. Nyt oli meno enemmän kuin hiljaista. Koko 2 tunnin vakion aikana muutti muutama liro ja yksi tylli sekä punavarpunen. Eiliset kirjosiipikäpylinnut tööttäilivät nyt männikössä. 

Kevyttä sumua niityllä

Aurinko nousee

Vakion jälkeen lähdimme kiertämään Itäreittiä, jossa olikin ihan ilahduttavasti lintuja. Näimme reitilla mm. 4 töyhtöhyyppää , 3 kuikkaa, 2 metsävikloa, 10 punajalkavikloa, 9 liroa, 4 valkovikloa ja rantasipin. Sirrit loistivat poissaolollaan. Vaikka kahlaajamassoja ei päässytkään ihmettelemään, niin saaressa oli mahtavaa - kuten aina.