Aloitimme aamun mitä upeimmassa kelissä Poco do Aqua:sta. Paikka on yksi upeimmista ja yläpäästä alkaen saa "lasketella" mukavasti ripeiran rinnettä alas. Toki välillä on haastavia kohtia, mutta pääsääntöisesti kyseessä on helppokulkuinen repeira. Päätimme ottaa Jannen ja Sepon kanssa varsin rauhallisesti ja pysähdellä riittävästi, jotta voisimme tsekata linnut huolella. No eipä eteemme osunut mustapääkerttuja, peippoja, kanarianhemppoja ja lehtokurppaa ihmeempää.
 |
| Poco do Aqua |
Noin puolessa välissä tapasimme tanskalaiset Jens:n ja Tom:n, jotka olivat tulossa ripeiraa ylöspäin. Huikasimme muutaman sanan ja toivotimme menestystä toisillemme. Emme olleet juurikaan päässeet eteenpäin, kun walkie talkie antoi kertoa, että philadelphia vireo at Poco do Aqua....mitä hittoa!! Pojat olivat sitten plokanneet liikkuvan linnun hieman meitä ylempää...no ei auttanut kipuaminen ja odottelu...lintu ei meinaan enää näyttäytynyt löytöpaikalta. Lopulta päätimme valua alaspäin.
Keskitielle päästyämme, oli loppupäivän suunnitelmat aika levällään...lähdimme laahustamaan kohti Da Pontea ilman suurempia suunnitelmia. Lopulta ohitimme tyylikkäästi Ponten sillankin jatkaaksemme matkaa kohti kylää. Kohta alkoi walkie talkie sähistä...olimme väärällä puolella kuullaksemme, mistä nyt oli kyse...jotakin oli Fojossa...Toistopyynnön jälkeen päättelimme, että vireo oli nyt löytynyt uudelleen Fojosta...hetken pähkäilimme, että pitäiskö lähteä...no ei....
Olimme jotakuinkin jo kylässä, kun saimme kuulla, että todellakin vireo oli löytynyt uudelleen ja näkynyt vielä ihan hiton hienosti...just..."laiskuus" kostautui nyt varsin opettavaisella tavalla. Aina pitää lähteä - AINA! Pienen kahvitauon jälkeen lähdettiin vielä Sepon kanssa iltaretkelle lentokentän maastoihin. Tälläkertaa sendari palkitsi bobolink:lla.
 |
| bobolink |
Päivän aikana saaressa nähtiin jo mainittujen lisäksi ainakin 2-3 scarlet tanageria ja red-eye vireo.
