Helteinen Madeira

Madeira 11.8

Finnairin lomalento lähti ajallaan kohti Madeiraa ja suoran lennon siivittäminä saavuimme saareen mukavasti iltapäivästä. Hotelli osoittautui enemmän kuin hienoksi sinne saavuttuamme. Muutenkin kaikki alkutohinat menivät mallikkaasti ja muutaman tunnin jälkeen olimme jo Sepon, Jarin ja Jannen kanssa retkellä Funchalin satama-alueella. Etelänharmaalokien lisäksi ei aluksi näkynyt oikein mitään. Paikan vaihtaminen auttoi ja yksinäinen ruusutiira tuli hoidettua wp-vuodarilistalle vierasvenesatamasta. Valitettavasti satama-alue ei mahdollistanut kuvaamisen turhan pitkästä välimatkasta johtuen.  Illalla kävimme syömässä enemmän kuin hyvin Kon-Tiki-ravintolassa. Raa'an naudanlihan omatoiminen kypsyttäminen kuumalla kivilautasella takasi melkoisen makunautinnon. 

Madeira 12.8

Aamiaisen jälkeen lähdimme ennen meriretkeä Funchalin pohjoispuolella kohoaville vuorille. Melkoisten serpenttiiniteiden myötä kipusimme aina noin 1000m. Yllättäen t-paidassa ja shorteissa oli hieman vilu varjoisella vuorenrinteellä. No onneksi olotilaa helpotti ensimmäisen wp-eliksen napsahtaminen madeiranhippiäisen myötä. Valitettavasti paikallisen oloiset linnut eivät olleet kiinnostuneet atrapista. Näin kuvauksesta ei oikein tullut mitään, lintujen pysyessä korkealla.   

nuori madeiranhippiäinen

Ensimmäisen pysähtymisen jälkeen jatkettiin matkaa Vereda Dos Balcoes:n, joka on tullut wp-retkeilijöille tunnetuksi varmana madeirankyyhkyn paikkana. Kauan ei mennyt meilläkään kun ensimmäiset kyyhkyt näkyivät alarinteellä. Lentävistä linnuista erottui helposti pyrstön lajityypillinen kuviointi ja siiven hieman erinlainen muoto. Niskan kuviointia ei valitettavasti päässyt kunnolla havainnoimaan. Odotettu toinen wp-elis napsahti jälleen. Paikalla seikkaili myös peippoja ja madeiranhippiäisiä sekä madeirankiitäjiä. 

Vereda Dos Balcoes:n jylhät maisemat

Iltapäivällä oli vihdoin aika siirtyä tosi toimiin merelle. Olimme varanneet 3 illan meriretkipaketin, jonka lähtösatamana toimi Machico:n rantakaupunki saaren itäosassa. 

Tällaisella veneellä keikuttiin 3 iltaa Atlantilla

Olimme ajaneet reilun tunnin ulos kohti avomerta, kun toivottu huuto katkaisi matkanteon "Pterodroma"...Upea viistäjä lähestyi kieppuen venettämme ja ohitti varsin tyylikkäästi meidät. Linnun siiven alapeitinhöyhenissä oli riittävästi valkoista, mutta lopullisen varmistuksen lajistatukselle antoi hollantilaisen Roef Mulderin kuvat. Näissä näkyi selkeästi hento nokka, joka sopii nimenomaan madeiranviistäjälle. Todellinen kivi vierähti sydämeltä, kun ykkös target-laji hoitu hävyttömän helposti.

Roef Mulder:n blogiin pääsee täältä http://roeef.blogspot.pt/

Reilun kahden tunnin ajon jälkeen pydähdyimme ja oli aika kaataa mereen Chum eli kalanperkuujätteistä valmistettu "herkku"kakku. 

Chum:n kaatoa

Kauan ei tarvinnut odotella, kun ensimmäiset tyrskyliitäjät alkoivat pyöriä mössön ympärillä. Harvinaisen nopeasti kävi selväksi myös se, että merellä lilluvasta veneestä merilintujen kuvaaminen kävi ihan työstä. Vaikka linnut tulivat lähelle, niin kamerani tarkennus oli ihan "paniikissa". Aalltot ja mielettömän sulavasti liitävät merilinnut olivat kunnon haaste niin kuvaajalle kuin kamerallekin. No jotain suttuista kamaa syntyi...täytyy myöntää, että Nikonin D300 oli vain liian hidas runko tähän leikkiin. Sen sijaan 300mm taisi olla juuri se oikea putki, koska Janne oli taas 500mm ahdingossa lintujen pitämisessä ruudussa. 

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

tyrskyliitäjä

Reilun kolmen tunnin lillumisen aikana havaitsimme noin 30 tyrskyliitäjää, noin 50 keltanokkaliitäjää ja kaksi uutta madeiranviistäjää. Näimme siis retkellä yhteensä 3 madeiranviistäjää, jota voi kyllä pitää varsin hyvänä saldona. Kaiken kaikkiaan Madeira oli tarjonnut jo heti ensimmäisenä päivän 4 uutta wp-lajia allekirjoittaneelle.

keltanokkaliitäjä

Keltanokkaliitäjä

Jurmo 25-27.7

Ensimmäinen työviikko oli mahtavaa päättää retkeen helteiseen Jurmoon. Menomatkalla auton mittari näytti tasaisesti + 30 lämpötilaa ja taivas oli käytännössä pilvetön. Minun ja Mika Korkin odotukset eivät olleet kovin korkealla tavoitelajien eli kahlaajien osalta. Helteinen keli ei niitä pudottaisi saareen. Kaikesta huolimatta nautimme mielettömän kauniista kesäillasta yhteysaluksen takakannella. Saareen saavuimme hieman jälkeen yhdeksän ja aseman valloitimme yhdessä Jyrki Normajan ja Lotta Lindholmin kanssa kymmenen tienoilla. Iltapuuhailujen jälkeen oli aika vetäytyä untenmaille.

Kello herätti 0415 ja aamiaisen jälkeen kipusimme viideksi aamuvakiota suorittamaan. Kevyttä kahlaajamuuttoa oli ilmassa lirojen ja valkoviklojen muodossa. Sitkeys palkittiin juuri ennen vakion loppumista 4:llä muuttavalla kirjosiipikäpylinnulla. Näistä kolme lintua jäi vielä upeasti etelälehdon puiden latvoihin killumaan. Saipa pitkästä aikaa nautiskella tästä taigametsien lajista.

ennen auringonnousua

Mika ja Jyrki tapittaa

Aamuvakion jälkeen painelimme Mikan kanssa takaisin asemalle hieman keventämään vaatetusta ja nauttimaan kakkosaamiaisen. Sitten olikin vuorossa länsireitin laskeminen. Matkalla ihailimme pikkulepinkäisten poikueita, joita todella tuntui nyt saaressa olevan. Reitin kiertäminen ei oikeastaan tarjonnut lirojen, valkoviklojen, metsäviklojen, suokukkojen ja pikkutiirojen lisäksi oikeastaan yhtään mitään katseltavaa. Tosin pikkutiiroja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Reitti tulikin laskettua reilussa kahdessa tunnissa. 

Kahlaajarantaa löytyy, mutta päätähdet vielä puuttuvat

Levollinen meri

Länsireitin jälkeen palasimme asemalle syömään ja hieman siestaa pitämään. Jyrki ja Lotta palasivat itäkierrokselta hieman puolen päivän jälkeen. Itäkään ei ollut tarjonnut kirjokerttupoikuetta ihmeempää. Lepohetken jälkeen päätettiin hieman puuhailla aseman aidantolppien kanssa. 10 tolppaa sai komean tervakerroksen päälle ja enemmänkin oltaisiin reippailtu, mutta terva loppui kesken. 

Bloggari tervaa

Puuhailun jälkeen lähdettiin Mikan kanssa kahville satamaan. Kahvi ja jäätelö maistui. Karmaisevaa oli kuitenkin huomata kuinka paha tilanne satama-altaassa oli sinilevän osalta. Koko alue oli yhtenäisen "puuron" valtaama ja tuoksu oli aikast ällö. Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että isoja yhtenäisiä levälauttoja oli Saaristomerellä oikeastaan joka paikassa. Mitään vastaavaa en ole ikinä ennen nähnyt, vaikka olen saaristossa liikkunut vuodesta 1988 lähtien. Sanaton ja samalla surullinen fiilis tuli tilanteen myötä.

Sinilevää

Illalla päätimme Mikan kanssa vielä lähteä kuvaamaan pikkulepinkäisiä. Osa yksilöistä oli varsin yhteistyöhaluttomia, mutta osa taas hyvinkin halukkaita poseeraamaan kameralle. Kauniissa iltavalossa yritin kuvailla lintuja niin vastavaloon kuin myötävaloonkin. Alla muutama ruutu illan sessiosta. Yhteensä tuli kuvattua reilu 200 ruutua lepinkäisiä. 

Sunnuntai aamuna kello herättä jälleen 0415 ja aamutoimien jälkeen viideksi vakiota suorittamaan. Nyt oli meno enemmän kuin hiljaista. Koko 2 tunnin vakion aikana muutti muutama liro ja yksi tylli sekä punavarpunen. Eiliset kirjosiipikäpylinnut tööttäilivät nyt männikössä. 

Kevyttä sumua niityllä

Aurinko nousee

Vakion jälkeen lähdimme kiertämään Itäreittiä, jossa olikin ihan ilahduttavasti lintuja. Näimme reitilla mm. 4 töyhtöhyyppää , 3 kuikkaa, 2 metsävikloa, 10 punajalkavikloa, 9 liroa, 4 valkovikloa ja rantasipin. Sirrit loistivat poissaolollaan. Vaikka kahlaajamassoja ei päässytkään ihmettelemään, niin saaressa oli mahtavaa - kuten aina.

Kenttäkerttunen

Keski kesän "hiljaiselo" päättyi bongariverkkoon lähetettyyn sähköpostiin..."kenttäkerttusen pesintä "pimitetty" Bongariliiton työvaliokunnan päätöksellä...yhteisbongaus tultaisiin järjestämään tulevana lauantaina".... Laji on kiertänyt minut niin kotimaan osalta myös WP reissuilla eli tarjolla oli namu paikko. Pienten järjestelyiden jälkeen tyttäreni pääsivät papan luokse yökylään ja meikäläinen starttasi kohti Kristiinankaupunkia yhdessä Paavo Harrin, Heikki Minn ja Rauli Lumion kanssa. Heti puolen yön jälkeen oltiin liikkeellä ja kalasatamaan saavuttiin enemmän kuin hyvissä ajoin. Mutta yksin ei tarvinnut olla vaan lintumiehiä kerääntyi lähtöpaikalle sovitun mukaisesti tasaisena virtana. 

Hyvissä ajoin Kari Korhonen yhdessä muiden Skaftungin "paikallisten" kanssa saapuivat satamaan ja alkoi porukan lastaaminen kahteen veneeseen. Siirtymä oli lyhyt ja kaikki sujui enemmän kuin tyylikkäästi. 

Lähdön tunnelmaa

Porukka jaettiin aluksi kahteen ryhmään, toinen kauemmas kalliolle ja meidät lähemmäs pesää. Oletimme, että meidän sijainti keskellä ruovikkoa olisi ollut se parempi, mutta kun alkoi tapahtua, niin huomasimme, että kapea sektori teki käytännössä lintujen havainnoinnin todella haastavaksi. Lisäksi lajin määrittäminen nopeassa ja pääsääntöisesti lentotilanteissa oli ainakin itselleni aivan mahdoton tehtävä. Hyvällä omalla tunnolla en pystynyt kertaakaan itselleni perustelemaan, että olisin nähnyt linnusta lajityypillisiä määritysperusteita riittävästi. Hommaa vielä hämmensi se, että linnut eivät äännelleet ja samalla paikalla hyöri ruokokerttusia, rytikerttusia ja viitakerttunen.

Kyttäystä keskellä ruovikkoa

Kalliolle sijoitunut porukka sen sijaan pääsi jatkuvasti kiinni emoihin, jotka lensivät sisälaguunin toiseen reunaan ruokaa hakemaan ja siitä sitten takaisin pesälle.  Kari Korhonen ottikin ammattimaisesti tilanteen haltuun ja pyysi kaikkia sijoittumaan kalliolle ja vieläpä pituusjärjestykseen. Näin kaikki pääsivät esteettömästi seuraamaan lintujen ruokailua. Pian myös itse pääsin seuraamaan toisen linnun ruoan hankintaa aivan maantasosta ruovikon reunasta. Ehdin havaita kaukoputkella lajityypilliset päänkuviot ja vaaleamman ruskean yleisvärin. Linnun lentäessä lyhyet siivet "pitkän" pyrstön ohella tekivät lentosiluetista hyvin timalimaisen. Ainoastaan nokan kärjen tummuus jäi havaitsematta. Tässä vaiheessa pystyin itseleni jo perustelemaan, että katselen kenttäkerttua. 

Pinna hoitui kalliolta

Kari yritti vielä hetken saada lintuja verkkoon siinä onnistumatta. Verkkoon sen sijaan tarttui punavarpusia, rytikerttuja ja ruokokerttuja. Osa porukasta odotteli tilanteen kehittymista osan jo poistuessa saaresta. Me jäimme vielä hetkeksi saareen, koska lintuja oli kivasti liikenteessä. Heinäkuulle sopivasti näimme mustavikloja, valkovikloja, punajalkavikloja, suosirrejä ja kuovisirrin. Myös saaressa pesineet merikihut tekivät upeita lentonäytöksiä aivan meidän yläpuolellamme. 

Tilanne oli hallinnassa myös rengastusyrityksen ajan

Mantereelle päästyämme päätimme käydä vielä Närpiön Piolax:ssa, koska sieltä oli löytynyt perjantaina kolme ruostesorsaa. Sorsat löytyivätkin helposti. Paikka oli myös todella näkemisen arvoinen. Lietereunustaisella merenlahdella oli lintuja varsin leppoisasti. Havaitsimme käyntimme aikana mm. töyhtöhyyppiä n.40, mustavikloja n.10, valkovikloja, suosirrejä n.50, kuovisirrejä 6, pikkusirrejä 2, lapinsirrin ja mustapyrstökuireja 2 sekä merihanhien seurassa viihtyvän yksinäisen sepelhanhen. 

Tapitusta Piolax:n

Lopuksi haluan todeta, että Skaftungin bongausjärjestelyt toimivat erinomaisesti vaikka lajin havainnointi ei ollutkaan mitenkään itseselvää. Noin 50 hengen ryhmä pysyi koko bongaustilanteen ajan koossa eikä mihinkään ylilyönteihin sorruttu. Lintujen pesintää ei myöskään mielestäni vaarannettu, koska ainoastaan Kari kulki jo olemassa olevilla verkkolinjoilla pesimäruovikossa. Venekyydit toimivat saumattomasti ja jokainen pääsi saareen sekä saaresta pois silloin kun halusi. Ei voi sanoa, kuin ISO KIITOS paikallisille. Teette upeaa työtä!