Iltapäivällä oli aika hypätä lentokenttäbussiin ja matkata kohti Helsinki-Vantaan kautta Georgiaan. Neljän jälkeen olimme seikkailleet läpi turvatarkastukseen ja istahdimme hetkeksi odottamaan lennon lähtöä. Tunnelma alkoi nousta, kun kävimme läpi tavoitelajilistojamme. Osalle oli tulossa vain muutama uusi laji, mutta sitäkin makoisampia WP-pinnoja. Itselleni oli tarjolla hyvällä tuurilla yli 10 uutta lajia.
 |
| Lähdön tunnelmaa...vasemmalta oikealle Seppo, Kalle, Janne, Ville, Tero ja Petri |
Lento lähti hieman myöhässä Istanbuliin, mutta tämä ei onneksi haitannut. Jatkolentoon oli kuitenkin riittävästi vaihtoaikaa ja vastaavasti tämäkin lähti hieman myöhässä. Kone laskeutui noin 0345 Tbilisiin. Tunnelma kentällä oli kohtuullisen outo, sillä mediaa hyöri terminaalissa ihan riittävästi, koska samalla lennolla saapui Georgian judojoukkue takaisin kotimaahansa. Pokaaleista päätellen jotkut kisat eivät olleet menneet ihan surkeasti ;-)
 |
| Georgian lippu |
 |
| ad partakorppikotka |
Pienen sekoilun jälkeen löysimme kuskimme, joka oli sovitusti meitä vastassa. Rahanvaihdon jälkeen oltiin valmiit hyppäämään bussiin. Bussin keinutti meistä useimmat vielä uneen ja itsekin siinä vielä hetken torkuin. Aamu valkeni hiljalleen ja lintujakin alkoi näkymään. Tie vei meitä aina korkeammalle ja Suunto näytti parhaimmillaan 2200m. Lunta oli paikka paikoin ihan reilustikin, mutta myös pälvipaikkoja. Muutamalla pysähdyksellä tuli havaittua vuorikirvisiä, alppivariksia ja tunturikiuruja ssp. Penicillata. Lähestyessämme Kazbegia, Ville plokkasi taivaalta ison pedon. Bussi parkkiin ja ulos. Kas, makea ad partakorppikotka kaarteli rauhallisesti meikäläisen WP-elikseksi.
Loppumatka menikin maisemia ihmetellessä ja majapaikkakin löytyi pienen etsinnän sekä kyselyjen jälkeen. Majapaikka oli paikallista talokantaa edustava betonirakennus, jossa oli varmasti majoitustilat noin kymmenelle hengelle. Varusteiden vaihdon aikana emäntä oli loihtinut meille ihan mielettömän aamiaisen, joka maistui myös taivaalliselta.
 |
| majapaikka |
Vatsat pullollaan lähdimme vihdoin retkelle kipuamaan vuorta ylös. Montaa sataa metriä ei tarvinnut kiipeä, kun löytyi jo parvi kultahemppoja ja vuorikirvisiä pöyri ihan jokapaikassa. Pikkusieppo oli mukava yllätys, kuten myös metsä-ja lapinkirviset. Jatkoimme matkaa vielä hieman ylöspäin, kunnes yht'äkkiä alkoi kuulumaan kaukasianlumikanan ääntä. Yritimme löytää lintuja rinteestä, mutta vain Tero ja Ville onnistuivat näkemään lyhyesti lentäneet linnut.
Hakiessamme lumikanoja, löytyi rakkapunavarpusia ja kaukasianteerikin lähes samoilta mestoilta. Valitettavasti välimatkaa oli ihan liian paljon minkäänlaiseen kuvausyritykseen. Toisaalta oli helpottavaa, kun target-lajit hoituivat näin leppoisasti ja suhteellisen matalalta.
Hetken ihmettelyn jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti laakson pusikoita. Vuorikirvisiä ja kivitaskuja näkyi matkalla ja lähestyessämme pusikkoa alkoi kuulua tiltalttimaista laulua. Päästyämme pusikon luokse löytyi linnukin kivasti. Vuoritiltaltti päätyi komistamaan päivän lajisaldoa ja meikäläisen WP-elislukua 590. Itse jäin vielä kuvailemaan lintua toisten jatkaessa jo alemmas. Kaveri ei vaan ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta jotain dokumentikamaa tuli saatua.
 |
| vuoritiltaltti |
Kohta jo "pärähti" walkie tookie, kun Tero viileästi totesi, että mahdollinen vuorileppälintu. Keräilin kamat rauhassa ja lähdin valumaan alas. Seurasin tilanteen kehittymistä walkie tolkin kautta ja selkeästi siellä nyt oli ns. "tilanne päällä".
Paikallinen Kazberg-panimon olut oli varsin maittavaa ja kävi päähän lähes valvotun yön jälkeen varsin ponnekkaasti. Pikku hiprakassa vaelsimme takaisin majoitukseemme ottamaan pienet "välikuolemat". Reilun tunnin unien jälkeen pää oli todella sekaisin...mutta pienen tokenemisen jälkeen lähdimme vielä pienelle iltaretkelle. Mitään kultahemppoja parempaa ei näkynyt.
