Peruslajistoa matkan varrelta

30.1.2014

Kello herätti hieman jälkeen viisi ja hetkeä myöhemmin lähdimme pimeässä kohti Massan kylää. Ennen varsinaisia pelipaikkoja kävimme aamukahvilla kylässä. Tunnelma oli harras ja kahvi hyvää. Palvelualttiudesta kertoi, että kun kysyimme syötävää, niin kahvilan pitäjä lähti hakemaan viereisestä leipomosta vasta leivottuja leipiä.

Hetken kuluttua näkyikin sitten ensimmäiset linnut ja homma lähti kivasti käyntiin kyläsirkku pariskunnalla. Linnut olivat leppoisasti näkyvillä, mutta aamun valot eivät oikein antaneet kuvaukseen mahdollisuuksia.  

Kyläsirkku

Välittömästi kylän päätyttyä alkoi tapahtua kunnolla. Mustapäätaskuja, mustaleppälintu, mustakottaraisia ja sokerina pohjalla upeita sepelleppälintuja. Koiraan näkeminen oli kyllä aikamoinen kokemus...mielettömän kaunis lintu :-)

Mustapäätasku aamun valoissa

Sepelleppälinnun aamiainen

Jatkoimme edelleen Massan kylän jokitöyräälle yrittämään pikkutörmäpääskyjä. Pääskyjä kyllä näkyi, haarapääskyjä ja räystäspääskyjä, mutta yrityksestä huolimatta ei target-lajia. Muuten paikka oli lajirikas, kuvattavaa sekä katseltavaa riitti.

Paluumatkalla yritimme vielä pensaslepinkäistä, mutta ei toiminut. Tuuli oli myös voimistunut aikamoiseksi ja kaikki lintujen äänet peittyivät tuuleen. Ei auttanut kuin luovuttaa ja jatkaa matkaa kohti etelää.

Reilun parin tunnin ajon jälkeen saavuimme goulimineen, jossa jalkauduimme nauttimaan kenttälounasta. Vehnäleivän ja mehun jälkeen aloitimme paikan komppaamisen. Kauan ei mennyt kun Kari löysi saharantimalleja. Lintuja osoittautui olevan minimissään 6, koska puskan sisällä kökötti kolme poikasta. Aikuiset linnut ruokkivat poikasia tasaisin väliajoin, joten yritimme jäädä kuvailemaan lintuja. Puuha oli kyllä aika haastavaa, koska aikuiset linnut lensivät suoraan piikkipuskan uumeniin aina ruokaa tuodessaan.

Jatkoimme muutaman kilometrin eteenpäin ja taas pientä komppausta. Laulutaskuja  näkyi muutama pariskunta, samoin harmaasirkku ja nummikirvinen. Harmillisesti taskupariskunta oli lajityypillisesti arka, joten kuvaamiseen ei oikein ollut mahdollisuutta. Palattuamme autolle lähti auton edestä mielenkiintoisen näköinen pikkulintu, jonka Kari etupenkillä istuessaan sai määritettyä sahalinkääpiökertuksi. Lintu vain ikäväksi onneksi jatkoi matkaa tuulen riepottaessa sitä. Näin itse en päässyt linnun lajista perille eli en havainnut riittävän hyvin tämä itsellenikin uutta lajia. 

Uusista komppausyrityksistä huolimatta uusia lajeja eikä löytynyt, mutta oli hauskaa seurata Afrikan valtatiellä rynniviä ralliautoja. Olikohan kyse Paris-Dakar rallista. Iltapäiväkahvit käytiin nauttimassa Tan Tan Plage nimisessä merenrantakaupungissa ja voimakas tuuli todella sai Atlantin aaltoilemaan. Kahvin jälkeen jatkoimme iltaan saakka matkaa aina Akhfennirin kaupunkiin asti. Päivän ajomatkaksi kertyi n. 500km ja 4 uutta WP pinnaa.

Kohti etelää

Talven kiristyessä oli sopiva hetki lähteä hieman lämpimämmille retkeilyseuduille. Retki Marokkoon oli ollut suunnitteilla jo useamman vuoden, mutta sopivaa ajankohtaa ei oikein ollut löytynyt. Tilanne selkeytyi kertaheitolla Tapaninpäivänä 2013 Kari Haatajan soitettua. Hän ja Järvisen Seppo olivat päättäneet lähteä reissuun tammi-helmikuun vaihteessa, koska Aurinkomatkojen matkat Agadiriin olivat suhteettoman halpoja.

Yön yli nukuttuani ja muutaman varmistussoiton tehtyäni pystyin ilmoittamaan, että mukana ollaan, mutta vain viikon osalta. Pojat olivat päättäneet olla retkellä kaksi viikkoa ja ensimmäinen puolikas suuntautui itään Atlas-vuorille. Porukkaamme tuli vahvistamaan vielä Jari Pitkäkoski.

Viikot kuluivat lajistoon tutustuen ja reittiä rakentaen. Omalta osaltani pääsin mukaan jälkimmäiseen osuuteen, joka suuntautui Länsi-Saharaan.

29.1.2014

Lento lähti ajallaan klo 1100 ja saapui myös ajallaan Agadiriin. Koska oli kyseessä lomalento oli paikanpäällä varsin leppoista vain hypätä bussiin ja matkustaa hotelliin. Matkalla ei oikeastaan näkynyt lintuja ollenkaan, mutta paikalliseen kaupunkikulttuuriin pääsi kivasti kiinni bussin ikkunasta ihmetellessäni. Kadunvarret olivat täynnä jos jonkinmoisia metallipajoja ja korjaamoja. Talot olivat hieman "ränsistyneitä" ja porukkaa notkui siellä täällä.

Hotelliin kirjautuminen otti oman aikansa kaiken maailman lappuja täytellessä. Lopulta kaikki oli kunnossa ja pääsin viemään tavarani huoneeseeni. Tämän jälkeen treffasimme Karin,Sepon ja Jarin kanssa. Kuulumisten jälkeen lähdimme Karin kanssa rannalle lokkeja ihmettelemään. Hieman oli lajisto yksipuolista, mutta yksilöt olivat sitäkin mielenkiintoisempia. Rannalla siis hengaili graellsii alalajin selkälokkeja. Niitä ihmetellessä ja pukukirjoa pähkäillessä löysimme muutaman ad-tyyppisen linnun, joilla taas oli vahvasti intermedius-alalajin piirteitä.

"lokki sälää"

Aikamme lokkeja ihmetellessämme ilta saapui ja kokoonnuimme syömään maittavaa illallista. Illallisen aikana kävimme läpi tulevien päivien suunnitelmat.

---------

Päivä ei tuottanut uusia lajeja minulle, mutta huomenna päästäisiin tositoimiin. Kelistä sen verran, että tuuli kovaa ja lämpötila oli iltapäivällä +17 tietämillä. Tuuli sai ilman tuntumaan viedä kylmemältä, mitä se oikeasti oli.

Muutama kuva talven tultua...

Viikonlopun aikana myös Saloon saapui talvi ja sen mukana maa peittyi ohueeseen lumipeittoon. Sen johdosta ilma oli hieman kirkastunut ja ajatukset kuvausmahdollisuuksista vahvistuivat. Omaa suunnitteluani hieman haittasi, että loppuviikosta Uudestakaupungista oli löydetty Varsinais-Suomen ensimmäinen idänturturikyyhky. Lajin olen toki havainnut aikaisemmin Suomessa, mutta vain kerran Pietarsaaressa 2012. Onnistunut matka ukiin olisi siis tuonut TLY:n pinnan lisäksi makoisan talvipinnan  ja ehkä muutaman kuvankin. No, nyt ei ollut mahdollisuutta bongaukseen, joten kotiseuturetki tuli toteutettua.

Ajelin lasteni kanssa Teijolle ja otimme isäni mukaan kuvausretkelle. Ensimmäiseksi ajoimme aivan lapsuuteni maisemiin Mathildedaliin, jossa perinteinen karapuro ei tuottanut pettymystä. Leppoisa koskikara sukelteli purossa, mutta kuvauksen kannalta liian kaukana. Seuraavaksi siirryimme isäni metsäruokinnalle, jossa perinteiset metsätiaiset osasivat meitä jo odottaa. Paikalla pyöri muutama töyhtötiainen ja hömötiainen. Muuten metsä oli levollisen hiljainen. Ruuan lisäämisen jälkeen jäimme hetkeksi kuvailemaan ja muutama ruutukin syntyi näistä veikeistä metsien lajeista.

Lopuksi tarkistimme vielä Teijon retkeilyalueen puron ja paikalla höyri peräti 3 koskikaraa. Valitettavasti puro on vielä laajalti auki, joten kuvaamisesta ei oikeastaan tullut mitään. Tilanne kyllä paranee talven kiristäessä otettaan.