Kohti etelää

Talven kiristyessä oli sopiva hetki lähteä hieman lämpimämmille retkeilyseuduille. Retki Marokkoon oli ollut suunnitteilla jo useamman vuoden, mutta sopivaa ajankohtaa ei oikein ollut löytynyt. Tilanne selkeytyi kertaheitolla Tapaninpäivänä 2013 Kari Haatajan soitettua. Hän ja Järvisen Seppo olivat päättäneet lähteä reissuun tammi-helmikuun vaihteessa, koska Aurinkomatkojen matkat Agadiriin olivat suhteettoman halpoja.

Yön yli nukuttuani ja muutaman varmistussoiton tehtyäni pystyin ilmoittamaan, että mukana ollaan, mutta vain viikon osalta. Pojat olivat päättäneet olla retkellä kaksi viikkoa ja ensimmäinen puolikas suuntautui itään Atlas-vuorille. Porukkaamme tuli vahvistamaan vielä Jari Pitkäkoski.

Viikot kuluivat lajistoon tutustuen ja reittiä rakentaen. Omalta osaltani pääsin mukaan jälkimmäiseen osuuteen, joka suuntautui Länsi-Saharaan.

29.1.2014

Lento lähti ajallaan klo 1100 ja saapui myös ajallaan Agadiriin. Koska oli kyseessä lomalento oli paikanpäällä varsin leppoista vain hypätä bussiin ja matkustaa hotelliin. Matkalla ei oikeastaan näkynyt lintuja ollenkaan, mutta paikalliseen kaupunkikulttuuriin pääsi kivasti kiinni bussin ikkunasta ihmetellessäni. Kadunvarret olivat täynnä jos jonkinmoisia metallipajoja ja korjaamoja. Talot olivat hieman "ränsistyneitä" ja porukkaa notkui siellä täällä.

Hotelliin kirjautuminen otti oman aikansa kaiken maailman lappuja täytellessä. Lopulta kaikki oli kunnossa ja pääsin viemään tavarani huoneeseeni. Tämän jälkeen treffasimme Karin,Sepon ja Jarin kanssa. Kuulumisten jälkeen lähdimme Karin kanssa rannalle lokkeja ihmettelemään. Hieman oli lajisto yksipuolista, mutta yksilöt olivat sitäkin mielenkiintoisempia. Rannalla siis hengaili graellsii alalajin selkälokkeja. Niitä ihmetellessä ja pukukirjoa pähkäillessä löysimme muutaman ad-tyyppisen linnun, joilla taas oli vahvasti intermedius-alalajin piirteitä.

"lokki sälää"

Aikamme lokkeja ihmetellessämme ilta saapui ja kokoonnuimme syömään maittavaa illallista. Illallisen aikana kävimme läpi tulevien päivien suunnitelmat.

---------

Päivä ei tuottanut uusia lajeja minulle, mutta huomenna päästäisiin tositoimiin. Kelistä sen verran, että tuuli kovaa ja lämpötila oli iltapäivällä +17 tietämillä. Tuuli sai ilman tuntumaan viedä kylmemältä, mitä se oikeasti oli.

Muutama kuva talven tultua...

Viikonlopun aikana myös Saloon saapui talvi ja sen mukana maa peittyi ohueeseen lumipeittoon. Sen johdosta ilma oli hieman kirkastunut ja ajatukset kuvausmahdollisuuksista vahvistuivat. Omaa suunnitteluani hieman haittasi, että loppuviikosta Uudestakaupungista oli löydetty Varsinais-Suomen ensimmäinen idänturturikyyhky. Lajin olen toki havainnut aikaisemmin Suomessa, mutta vain kerran Pietarsaaressa 2012. Onnistunut matka ukiin olisi siis tuonut TLY:n pinnan lisäksi makoisan talvipinnan  ja ehkä muutaman kuvankin. No, nyt ei ollut mahdollisuutta bongaukseen, joten kotiseuturetki tuli toteutettua.

Ajelin lasteni kanssa Teijolle ja otimme isäni mukaan kuvausretkelle. Ensimmäiseksi ajoimme aivan lapsuuteni maisemiin Mathildedaliin, jossa perinteinen karapuro ei tuottanut pettymystä. Leppoisa koskikara sukelteli purossa, mutta kuvauksen kannalta liian kaukana. Seuraavaksi siirryimme isäni metsäruokinnalle, jossa perinteiset metsätiaiset osasivat meitä jo odottaa. Paikalla pyöri muutama töyhtötiainen ja hömötiainen. Muuten metsä oli levollisen hiljainen. Ruuan lisäämisen jälkeen jäimme hetkeksi kuvailemaan ja muutama ruutukin syntyi näistä veikeistä metsien lajeista.

Lopuksi tarkistimme vielä Teijon retkeilyalueen puron ja paikalla höyri peräti 3 koskikaraa. Valitettavasti puro on vielä laajalti auki, joten kuvaamisesta ei oikeastaan tullut mitään. Tilanne kyllä paranee talven kiristäessä otettaan.

Yllätys "pulu"

Näin tammikuun alussa oli aika tarkistaa, että löytyisikös Salon perinteisiltä paikoilta vielä "turkinpuluja". Laji olisi isälleni uusi kuvauslaji, joten kiertämiseen oli ihan hyvä motiivikin olemassa. Menimme isäni kanssa ensimmäiseksi Rappulan ruokinnalle, josta olin joitakin vuosia sitten kuvannut puluja varsin mukavasti. No keli oli tänäänkin aika surkea kuvaamiselle, mutta ainahan voi yrittää.

Pienen etsimisen jälkeen löysimmekin 3 "turkinpulua" istumassa aika korkealla puussa, joten kuvaaminen ei oikeastaan tullut kyseeseen. No muutama dokumenttikuva tuli otettua ja tietenkin isäni kuvaili hieman enemmänkin, koska uusi kuvauslaji kiinnosti.

Turkinkyyhky

Seuraavaksi siirryimme Enolaan, jossa viimeaikoina oli parhaiten turkinkyyhkyjä havaittu. Kauan ei tarvinnutkaan etsiä, kun huomasimme 2 turkinkyyhkyä istumassa puussa yhden hieman mielenkiintoisemman kyyhkyn kanssa. Kiikarit silmille ja jopas jotakin... 2kv uuttukyyhkyhän se siinä - lepoisaa! Vaikka keli oli mitä oli, niin muutama kuva tästä oli ihan pakko ottaa. Sen verran harvoin olen talvella uuttukyyhkyjä nähnyt.  Kaukisen Markokin saapui sopivasti pelipaikalle ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin yllätys "pulua".  Lähiretkeily siis kannattaa.

2kv uuttukyyhky