Amerikkalainen tumman muodon piekana

Jaksoni viimeinen päivä alkoi da Vintestä, johon minä, Markku ja Hannu päätimme kiivetä. Pitkälle ei päästy, kun Markku huomasi aivan vieressä pyörivän buteon...samalla hän kehotti minua kuvaamaan lintua, koska ei näillä uloimmilla saarilla kuulemma hihaa tavata...kamat siis esiin ja sainkin muutaman dokumenttikuvan.

Jo tilanteessa ihmettelimme linnun hyvin tummaa yleisväritystä ja siksi hiha pyörikin mielessä. Kuvia katseltuamme ja hieman myös muiden kanssa keskusteltuamme päädyimme amerikkalaiseen tummanmuodon piekanaan - ei yhtään huonompi havis!

ps. Valitettavasti tätä kirjoittaessa istun jo laukut pakattuna ja matka kohti kotia on alkamaisillaan. Toivottavasti tämän päivän lennot ovat aikataulussa, jotta pääsen vielä huomenna retkelle Lissabonin ympäristöön. Saareen jääville suomalaisille ja muille toivotan linturikkaita päiviä!

Kyyhkyjahtia

Sateinen aamu jatkui ja jatkui...no, tulipa käytyä kevään Kap Verden retkikuvia lävitse...ja kerran yritin jopa retkellä, mutta sadetta ja etenkin voimakasta tuulta oli vain tarjolla. Tuuli oli kuulemma ollut puuskissa jopa 27m/s ja meri sen mukainen. Itse kun pidän merestä, niin sitä oli taas kerran mahtava vain katsella ja ymmärtää ihmisen pienuus tässä kaikessa. 

myrskyävä  meri

Päivä sai kyllä todellisen käänteen kun walkie talkie ilmoitti mourning dove eli vaikertajakyyhky kylällä...siitä alkoi ihan älytön kaaos ja kimpoilu. Porukkaa sinkoilu huoneista ulos jos jonkinmoisissa varusteissa. Itse juoksin huoneeseeni kone kädessäni ja tempaisin kiikarin ja kameran mukaani. Vasta ulkona tajusin, että kevyissä varusteissa oltiin, koska huppari alkoi kastumaan sateen voimasta ja crogsit  eivät olleet ihan parhaat jalkineen kiviaitojen ylittämiseen. Koska lintu oli lentänyt alkusähläilyn aikana kylästä lentokentän toiselle puolelle ja hävinnyt, päätin palata majataloon ja vaihtaa kunnon kamat päälle. 

Tilanne jatkui seuraavan tunnin hyvin sotkuisena. Porukka alkoi hajaantua pitkin kylää etsimään lintua. Lintu löytyikin taas aivan uudesta paikasta ja taas juostiin, turhaan. Lintu oli vain vajaat 20 sekunttia paikallaan ja taas lentänyt uuteen paikkaan. Taas etsittiin ja kohta saatiin uusi kontakti, mutta jälleen homma palautui alkupisteeseen, lintu kateissa. 

Kyyhkyjahtia

Reilun 2 tunnin sekoilun ja etsinnän jälkeen homma tiivistyi kylän ylärinteeseen. Lintu oli nähty laskeutuvatn yläpellolle. Porukka alkoi kerääntyä "pelipaikalle" ja tanskalainen Kristian komppasi lintua esiin. Aika kului ja kului...Lopulta Kristian ilmoitti, että hän näkee linnun...pienen tuumaustauon jälkeen porukka päätettiin ohjata ylärinteelle ja taas matkattiin ripeästi. Itse pääsin etujoukkoihin, joten pääsin myös näkemään linnun alkuperäisellä paikkalla maassa. Suurin osa ei kuitenkaan saanut lintua hoidettua, kun se selkeästi pelästyi ryntäävää ihmisjoukkoa. Porukka alkoi jakautua ja kohta lintu löytyikin hienosti tieltä istuskelemassa. Tällä kertaa homma hoitui ja porukka pääsi hoitamaan tämän upean jenkkikyyhkyn. 

Aikamoista rytinää

Aloitimme aamun Fojon picnik-alueen vierestä, koska paikalla oli eilen havaittu indigopeippo ja punarintakardinaali. Kardinaali oli vielä ollut hävyttömän hyvin kuvattavissa. Siinä odotellessamme saapui tieto kylässä juuri havaitusta amerikantilhestä...luonnollisesti alkoi tajuton kamojen kasaaminen ja taksin tilaamissählääminen. Hommaa meinaan haittasi aikalailla puhelinkentän puuttuminen. Lopulta kuitenkin yhteys saatiin ja molemmat taksit noutivat ekat bongarit pelipaikalle.

amerikantilhi

Lintu oli hanskassa, joten etsimiseen ei mennyt aikaa. Lintu oli varmasti juuri saapunut saareen, koska se oli hieman väsyneen oloinen. Jokatapauksessa ihan mielettömissä tunnelmissa lintua päästiin katselemaan ja kuvaamaan.

amerikantilhi

Porukka ei ollut oikeastaan megasta vielä toipunut kun kuului huuto..Tanager...siitä alkoi ihan älytön kimpoilu rinnettä ylös. Kiivetessämme homma vasta räjähti käsiin...bobolink eli heinäturpiaali...turpiaali osoittautuikin juuri huudetuksi tanageriksi, joka hieman hillitsi kiipemistahtiamme. Turpiaali olikin muutaman kerran kivasti kuvattavissa, mutta minun kalustolleni liian kaukana.

heinäturpiaali

Tilanne alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja porukka levittäytyä osa kylälle osa takaisin riberoihin. Itse jäin vielä kylälle. Kauan ei tarvinnut ihmetellä kun kuului taas uutisia...common yellowthroat eli naamiokerttuli ja taas kylällä...sinne siis. Tämä yksilö ei ollutkaan niin paha kähmy, kuin minun sunnuntaina löytämäni. Lintu liikkui aktiivisesti ja välillä näyttäytyikin ihan muakavasti, jopa kameralle.

naamiokerttuli

Loppupäivä menikin kylällä kompatessa, mutta uusia lajeja ei löytynyt. Jokatapauksessa tänään Corvo oli taas anteliaalla tuulella. Päivän aikana saaressa tavattiin siis amerikantilhi, naamiokerttuli, kiipijäkerttuli, tiaiskerttuli, heinäturpiaali 3 ja punasilmävireo...aikamoista!