Todellinen välipäivä

Sateinen aamu ei oikein luvannut hyvää, joten hyppäsin vasta toiseen taksiin. Suunnitelmat täsmentyivät matkalla ylös ja päätin koluta da Vinteä. Hommaa riittikin, koska olin koko laaksossa yksin. No, päätin ottaa varsin rauhallisesti ja katsoa tarkkaan koko metsän.

Vietinkin laaksossa reilut 5 tuntia ja käytännössä näkemättä yhtään mitään. Laskeutuessani takaisin keskitielle huomasin, että muut suomalaiset olivat juuri minun kohdallani, joten liityin heidän seuraan. Päivä ei ollut tarjonnut uusia lintuja ja hiljaisuuden johdosta "valuimme" kohti kylää. Kahvihetken jälkeen painuimme vielä yrittämään tiaiskerttulia, mutta muutaman tunnin yrityksen tuloksena oli jälleen puhdas nolla.

Päivän ainoaa jenkkilintua edusti edelleen lentokentällä viihtyvä kanadantylli -  toivottavasti huomenna rävähtää!!

Säpinää

Herätessämme satoi ihan sikana ja alkoi hieman mietityttää, että pitäisikös jäädä kylälle tiaiskerttulia kuvailemaan. Vaikka sade loppui aamiaisen aikana päätin kuitenkin aloittaa kylästä. Homma ei kuitenkaan toiminut, koska paikalla ollutta amerikanrantasipia ei löyttynyt yrityksestä huolimatta, eikä tiaiskerttuliakaan....No, meri oli ihan kuvauksellinen ja siksi näppäilin muutaman kuvan ilokseni. 

Kello 11 aikoihin tuli sellainen tekstiviesti, joka sai porukat liikkeelle...jatkoin asianmukaisesti viestiä eteenpäin ja samalla tilasimme taksin lentokentän länsipäähän. Fojosta oli löytynyt kanadanvireo, joka oli Azoreiden 7 ja WP:n 10. 

Toki laji on ollut viimevuosina hoidettavissa Corvolla, mutta silti useimmille laji olisi hoituessaan uusi arvolaji. Itse olin tänne valmistautuessani nimenomaan lueskellut vireoiden märitystä ja toivonut tämän syksyn tuovan mukanaan jonkun "tajunnan köyrijä" vireon. Nyt sellaista oli tarjolla :-). Laskeutuminen onnistui tällä kertaa hieman turvallisemmin eli en vetänyt selälläni enkä kasvoillani alas rinnettä, kuten viime vuonna tein täplärastas bongauksessa. 

Lintu ei ollut odotetusti hanskassa vaan porukka alkoi hajaantua ja etsiä lintua. Reilun tunnin jälkeen tanskalaiset löysivätkin linnun ruokailemassa alarinteessä...siinä vaiheessa minä päätin vain hoitaa linnun ja jättää kuvaamisen muiden vastuulle...Paikalle päästyämme lintu oli juuri kadonnut, mutta yht'äkkiä se oli aivan edessämme ja AVOIMESTI...lievästi harmitti katsella tätä upeaa lajia loistavissa olosuhteissa ja sikamakeesti. Kuvaamiseen olisi siis ollut oivat mahdollisuudet... No, tästä linkistä pääsee kurkkaamaan päivän lintua http://tarsigerteam.blogspot.pt/

kanadantylli

Aikamoisissa tunnelmissa palasimme takaisin kylään ja itse siitä sitten tiaiskerttulipaikalle...matkalla tuli kuvailtua nuorta kanadantylliä, josta alla muutama "räpsy". 

Yrityksistä huolimatta, kerttulia ei taaskaan näkynyt, mutta ei kauheasti haittaa....pääasia, että vireo hoitui.

kanadantylli

Kiva kiipijä

Aamulla lähdimme Light House Walley:n, koska emme olleet siellä vielä käyneet. Ensimmäinen taksi olikin jo paikalle tuonut brittejä ja tanskalaisia, jotka olivat painuneet alaosaan. Minä, Seppo ja Janne päätimme siis aloittaa yläosasta.

Rauhallinen tahti ei auttanut vaan "tyhjyyttä" oli vain tarjolla. Toki fiilistä hieman nosti kahden amerikanpääskyn ylilento. Jatkoimme alaspäin ja olimme jo aika pitkällä, kun tanskalaiset löysivät syksyn toisen kiipijäkerttulin. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme myös me kuvaamaan tätä leppoisaa lajia. Kyseinen yksilö olikin varsin yhteistyökelpoinen ja muutama ruutu syntyikin.

 

Muuten päivä oli rauhallinen, uusia lajeja ei löytynyt ja päivän aikana havaittiin yksi punasilmävireo, kaksi tiaskerttulija ja loistokerttuli. Ehkäpä huomenna saamme nauttia uusista lajeista.