Kiva kiipijä

Aamulla lähdimme Light House Walley:n, koska emme olleet siellä vielä käyneet. Ensimmäinen taksi olikin jo paikalle tuonut brittejä ja tanskalaisia, jotka olivat painuneet alaosaan. Minä, Seppo ja Janne päätimme siis aloittaa yläosasta.

Rauhallinen tahti ei auttanut vaan "tyhjyyttä" oli vain tarjolla. Toki fiilistä hieman nosti kahden amerikanpääskyn ylilento. Jatkoimme alaspäin ja olimme jo aika pitkällä, kun tanskalaiset löysivät syksyn toisen kiipijäkerttulin. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme myös me kuvaamaan tätä leppoisaa lajia. Kyseinen yksilö olikin varsin yhteistyökelpoinen ja muutama ruutu syntyikin.

 

Muuten päivä oli rauhallinen, uusia lajeja ei löytynyt ja päivän aikana havaittiin yksi punasilmävireo, kaksi tiaskerttulija ja loistokerttuli. Ehkäpä huomenna saamme nauttia uusista lajeista.

Loistokerttuli

Aamu valkeni sateisena ja aika tuulisena. Pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin nousta ylös ja aloitimme koluamisen Fojon alaosista. Pitkään emme saaneet olla, ennen kuin sade ja ukkonen yltyi hyvinkin voimakkaaksi. Siinä sitten sadetta pidettiin ja maailmaa ihmeteltiin. 

Sateen loppuessa lähdimme nousemaan Fojon yläosiin. Välillä tuli sateessa taukoja, joiden aikana oli kiva kuvailla muutakin kuin lintuja....mikähän tuokin alapuolella olevan kuvan kasvi on?? 

Vaikka kuinka kolusimme paikkoja, ei mitään löytynyt ja ei oikeastaan kellekään muulekaan ollut onnea mukana. Alla kuva päivän varustuksesta....sadeviitta oli kovassa käytössä :-)

Kävimme Hannun kanssa viellä da Pontten yläosissa, mutta surkkiaa oli...Azoreiden pinnaksi napsahti kuitenkin lehtokurppa.

Koska päivä oli ollut sateinen ja tuulinen päätimme kävellä Hannun kanssa kylälle. Ehdin juuri sopia Hannun kanssa, että mennään kahville, kun walkie talkie pärähti American redstar da Ponte....just...siinä sitten seisoin Commodoren pihalla ja odottelin takstin saapumista. Ei muuta kuin ylös ja pinnajahtiin. 

Homma toimikin kivasti ja lintu löytyi aika nopeasti. Kyseessä oli taas kerran kunnon latvalintu, joka pyöri tosi nopeasti latvustossa. Onneksi kiikarilla pystyi kivasti seuraamaan tätä upeaa lintua. Alakuva kertoo hieman mistä lintuja tässä saaressa haetaan...

loistokerttuli bongaus

ps. WP kärki Ernie Davis kuittasi loistokerttulista pinnan....812, aika hurjaa!

Rauhallista...

Aamulla lähdimme nousemaan Reservoiriin, koska siellä on nähty viimepäivinä tuhkakirvinen. Vaikka keli näytti alhalta selkeältä, niin nousun aikana homma muuttui täysin. Pilvet olivat kuitenkin liian alhalla ja taas mentiin pitkin huippua pilvessä. 

Aikamme kompattuamme kuulimme sopivaa ääntä, mutta sumu esti lintujen löytämisen. Lopulta päätimme luovuttaa ja jakauduimme pienempiin ryhmiin. No montaa minuuttia emme olleet ehtineet  kulkea, kun walkie talkie pärähti....Hannu oli löytänyt linnun...sinne siis. Homma ei kuitenkaan mennyt nytkään putkeen vaan ennen kuin me olimme löytäneet Hannun sumusta, niin lintu oli tehnyt katoamistemput. Tällaista tämä välillä on :-)

"Sekoilun" jälkeen aloitimme laskeutumisen ja tielle saavuttuamme jakauduimme kukin omiin suuntiin. Minä ja Hannu päätimme lähteä koluamaan da Vinteä, koska en itse ollut koskaan ollut siellä aikaisemmin. Paikka olikin aivan mieletön. Korkeita puita ja vanhoja kaatuneita puita...todellinen "ikimetsä". 

da Vinte

Jakauduimme Hannun ja Sepon kanssa eri puolille ribeiraa ja aikamme kuljettua, löysin latvustosta mielenkiintoisen pikkulinnun. Punasilmävireo oli jostain ilmestynyt eteeni ja siinä se sitten rauhassa ruokaili. Laitoin pojille "kuson" walkie talkiella, mutta eihän se mitään aiheuttanut...punasilmä kun on perusjenkki tällä saarella. 

No tästä ei kuitenkaan kauan mennut, kun tapasin Hannun, jonka kanssa jäimme suustamme kiinni. Jutustelu kuitenkin keskeutui tiukkaan TIK-ääneen....mikäs se oli...samassa kuului uusi TIK ja näimme nopeasti etenevän pienen tree warblerin...lähdimme perään ja sainkin linnun vielä kerran näkyviin. Muuta en ehtinyt nähdä kuin kaksi siipijuovaa ja keltainen alapuoli...no tuolla ei kovin pitkälle päästä. Aikamme pohdittuamme päätimme kuitenkin tiedottaa asiasta, koska olihan päivä ollut varsin rauhallinen....reilun tunnin päästä alkoikin porukkaa saapua, mutta linnusta ei ollut enää uutta havaintoa.

warbler bongausta

Homma alkoi jo tuntua menetetyltä ja päätimme vaihtaa auringon puolelle. No päästyämme alas, pärähti walkie talkie...Northen parula...homma oli siis selvä...pääasia, että lintu oli löydetty uudelleen ja saatu nyt määritettyä.

Illalla Mika väänsi Sendarille vielä "alttarin" ja asianmukaiset kukat asetettiin...toivottavasti saamme huomenna nauttia megasta...