Loistokerttuli

Aamu valkeni sateisena ja aika tuulisena. Pohdinnan jälkeen päätimme kuitenkin nousta ylös ja aloitimme koluamisen Fojon alaosista. Pitkään emme saaneet olla, ennen kuin sade ja ukkonen yltyi hyvinkin voimakkaaksi. Siinä sitten sadetta pidettiin ja maailmaa ihmeteltiin. 

Sateen loppuessa lähdimme nousemaan Fojon yläosiin. Välillä tuli sateessa taukoja, joiden aikana oli kiva kuvailla muutakin kuin lintuja....mikähän tuokin alapuolella olevan kuvan kasvi on?? 

Vaikka kuinka kolusimme paikkoja, ei mitään löytynyt ja ei oikeastaan kellekään muulekaan ollut onnea mukana. Alla kuva päivän varustuksesta....sadeviitta oli kovassa käytössä :-)

Kävimme Hannun kanssa viellä da Pontten yläosissa, mutta surkkiaa oli...Azoreiden pinnaksi napsahti kuitenkin lehtokurppa.

Koska päivä oli ollut sateinen ja tuulinen päätimme kävellä Hannun kanssa kylälle. Ehdin juuri sopia Hannun kanssa, että mennään kahville, kun walkie talkie pärähti American redstar da Ponte....just...siinä sitten seisoin Commodoren pihalla ja odottelin takstin saapumista. Ei muuta kuin ylös ja pinnajahtiin. 

Homma toimikin kivasti ja lintu löytyi aika nopeasti. Kyseessä oli taas kerran kunnon latvalintu, joka pyöri tosi nopeasti latvustossa. Onneksi kiikarilla pystyi kivasti seuraamaan tätä upeaa lintua. Alakuva kertoo hieman mistä lintuja tässä saaressa haetaan...

loistokerttuli bongaus

ps. WP kärki Ernie Davis kuittasi loistokerttulista pinnan....812, aika hurjaa!

Rauhallista...

Aamulla lähdimme nousemaan Reservoiriin, koska siellä on nähty viimepäivinä tuhkakirvinen. Vaikka keli näytti alhalta selkeältä, niin nousun aikana homma muuttui täysin. Pilvet olivat kuitenkin liian alhalla ja taas mentiin pitkin huippua pilvessä. 

Aikamme kompattuamme kuulimme sopivaa ääntä, mutta sumu esti lintujen löytämisen. Lopulta päätimme luovuttaa ja jakauduimme pienempiin ryhmiin. No montaa minuuttia emme olleet ehtineet  kulkea, kun walkie talkie pärähti....Hannu oli löytänyt linnun...sinne siis. Homma ei kuitenkaan mennyt nytkään putkeen vaan ennen kuin me olimme löytäneet Hannun sumusta, niin lintu oli tehnyt katoamistemput. Tällaista tämä välillä on :-)

"Sekoilun" jälkeen aloitimme laskeutumisen ja tielle saavuttuamme jakauduimme kukin omiin suuntiin. Minä ja Hannu päätimme lähteä koluamaan da Vinteä, koska en itse ollut koskaan ollut siellä aikaisemmin. Paikka olikin aivan mieletön. Korkeita puita ja vanhoja kaatuneita puita...todellinen "ikimetsä". 

da Vinte

Jakauduimme Hannun ja Sepon kanssa eri puolille ribeiraa ja aikamme kuljettua, löysin latvustosta mielenkiintoisen pikkulinnun. Punasilmävireo oli jostain ilmestynyt eteeni ja siinä se sitten rauhassa ruokaili. Laitoin pojille "kuson" walkie talkiella, mutta eihän se mitään aiheuttanut...punasilmä kun on perusjenkki tällä saarella. 

No tästä ei kuitenkaan kauan mennut, kun tapasin Hannun, jonka kanssa jäimme suustamme kiinni. Jutustelu kuitenkin keskeutui tiukkaan TIK-ääneen....mikäs se oli...samassa kuului uusi TIK ja näimme nopeasti etenevän pienen tree warblerin...lähdimme perään ja sainkin linnun vielä kerran näkyviin. Muuta en ehtinyt nähdä kuin kaksi siipijuovaa ja keltainen alapuoli...no tuolla ei kovin pitkälle päästä. Aikamme pohdittuamme päätimme kuitenkin tiedottaa asiasta, koska olihan päivä ollut varsin rauhallinen....reilun tunnin päästä alkoikin porukkaa saapua, mutta linnusta ei ollut enää uutta havaintoa.

warbler bongausta

Homma alkoi jo tuntua menetetyltä ja päätimme vaihtaa auringon puolelle. No päästyämme alas, pärähti walkie talkie...Northen parula...homma oli siis selvä...pääasia, että lintu oli löydetty uudelleen ja saatu nyt määritettyä.

Illalla Mika väänsi Sendarille vielä "alttarin" ja asianmukaiset kukat asetettiin...toivottavasti saamme huomenna nauttia megasta...

Pienten lintujen päivä

Perinteiseen tapaan aamu alkoi kahdeksan aikoihin "ylösnousemuksella" eli taksikyydillä ylös ja riberoihin. Matkalla suunnittelimme nousevamme kelin selkiytyessä Reservoirille, mutta ensin da Pontteen. Paikka on viime vuodesta minun ehdottomia suosikkejani...ihan mielettömän upea ja vehreä laakso, jossa on jopa helppo kulkea. 

Tällä kertaa paikka ei tarjonnut oikeastaan mitään, joten joimme porukalla aamukahvit sillalla. Keli ei oikein ollut selkiytynyt, joten lähdimme kulkemaan kohti Lapaa. Matkalla päätimme kuitenkin nousta Lapaa pitkin kohti Reservoiria. Seppo, Kari ja Janne menivät toista reittiä ja minä ja Hannu Lapan pohjaa pitkin. Reitti ei varsinaisesti ole kulkukelpoinen, mutta nelinkontin kaikesta selvittiin :-)

Lapan yläosaa

Olimme kulkeneen joitakin satoja metrejä kun huomasin puskasta näkyviin hypänneen pikkulinnun. Kiikarit silmille ja PAM...keltakurkkuinen kerttuli oli kaivautunut pustasta esille ja oli joitakin sekuntteja aivan avoimesti näytillä. ehdin nähdä keltaisen kurkun ja rinnan lisäksi korvan ja posken peitinhöyhenissä tummempia harmaita höyheniä.....huusin hannulle aluksi englanniksi väärän lajin, mutta kohta jo sain sanottua Common yellowthroat....Lintu oli siis 1kv koiras naamiokerttuli! 

Valitettavasti lintu hyppäsi takaisin tiheään pusikkoon. Laitoimme tiedon kulkemaan ja Seppo, Kari ja Janne saapuivatkin nopeasti pelipaikalle. Valitettavasti lintu ei vaan näyttäytynyt seuraavaan kahteen tuntiin. Pojat lähtivätkin jo kohti kylää, josta oli löytynyt tiaskerttuli. Minä ja Hannu jäimme vielä odottelemaan, koska lintu piti kaivaa uudelleen näkyviin ja kuvata....tunnit vierivät ja välillä saimme sadettakin ihan kivasti niskaamme. 

No, lopulta saimme vahvistuksia ruotsalaisista, tanskalaisista ja espanjalaisista. Vahvistuksien saavuttua alkoikin tapahtua, tosin ei minulla, koska olin lähtenyt etsimään lintua hieman ylemmältä. Pääasia, että lintu näyttäytyi uudelleen ja nyt myös kuvatkin oli saatu. 

Kiitos Mika Bruun kuvasta!

Tämän jälkeen lähdimme Hannun kanssa kävelemään kohti kylää. Istuessamme auton lavalla alkoi "walkie tookit" laulamaan...Tree swallow...Cliff swallow on mirador...no alas päästyämme saimme pääskyn kiikariin, mutta laji oli kyllä Cliff swallow...no ei paha sekään vaikka viimesyksynä näimmekin niitä monena päivänä.   

Pääskyjen aiheuttaman pienen välikohtauksen jälkeen jatkoimme tiaiskerttulipaikalle...muiden hakiessa joko pääskyjä tai naamiokerttulia. Reilun tunnin jälkeen Hannu löysikin linnun ja näin minäkin pääsin nauttimaan päivän toisesta kerttulilajista. Tiaiskerttuli oli tämän syksyn odotuslistallani ja muutenkin olen aina pitänyt lajia varsin kauniina. Alla muutama ruutu tästä kauniista lajista.

Tiaiskerttuli

Tiaiskerttuli

Arvatenkin illalla porukka oli varsin tyytyväistä, koska monet olivat kuitanneet pinnan päivän aikana. Kaikenkaikkiaan saaressa näkyi tänään edellä kerrottujen lisäksi kiipiäkerttuli eli kyllä kamaa maastossa on...pitää vaan jaksaa painaa!