Pienten lintujen päivä

Perinteiseen tapaan aamu alkoi kahdeksan aikoihin "ylösnousemuksella" eli taksikyydillä ylös ja riberoihin. Matkalla suunnittelimme nousevamme kelin selkiytyessä Reservoirille, mutta ensin da Pontteen. Paikka on viime vuodesta minun ehdottomia suosikkejani...ihan mielettömän upea ja vehreä laakso, jossa on jopa helppo kulkea. 

Tällä kertaa paikka ei tarjonnut oikeastaan mitään, joten joimme porukalla aamukahvit sillalla. Keli ei oikein ollut selkiytynyt, joten lähdimme kulkemaan kohti Lapaa. Matkalla päätimme kuitenkin nousta Lapaa pitkin kohti Reservoiria. Seppo, Kari ja Janne menivät toista reittiä ja minä ja Hannu Lapan pohjaa pitkin. Reitti ei varsinaisesti ole kulkukelpoinen, mutta nelinkontin kaikesta selvittiin :-)

Lapan yläosaa

Olimme kulkeneen joitakin satoja metrejä kun huomasin puskasta näkyviin hypänneen pikkulinnun. Kiikarit silmille ja PAM...keltakurkkuinen kerttuli oli kaivautunut pustasta esille ja oli joitakin sekuntteja aivan avoimesti näytillä. ehdin nähdä keltaisen kurkun ja rinnan lisäksi korvan ja posken peitinhöyhenissä tummempia harmaita höyheniä.....huusin hannulle aluksi englanniksi väärän lajin, mutta kohta jo sain sanottua Common yellowthroat....Lintu oli siis 1kv koiras naamiokerttuli! 

Valitettavasti lintu hyppäsi takaisin tiheään pusikkoon. Laitoimme tiedon kulkemaan ja Seppo, Kari ja Janne saapuivatkin nopeasti pelipaikalle. Valitettavasti lintu ei vaan näyttäytynyt seuraavaan kahteen tuntiin. Pojat lähtivätkin jo kohti kylää, josta oli löytynyt tiaskerttuli. Minä ja Hannu jäimme vielä odottelemaan, koska lintu piti kaivaa uudelleen näkyviin ja kuvata....tunnit vierivät ja välillä saimme sadettakin ihan kivasti niskaamme. 

No, lopulta saimme vahvistuksia ruotsalaisista, tanskalaisista ja espanjalaisista. Vahvistuksien saavuttua alkoikin tapahtua, tosin ei minulla, koska olin lähtenyt etsimään lintua hieman ylemmältä. Pääasia, että lintu näyttäytyi uudelleen ja nyt myös kuvatkin oli saatu. 

Kiitos Mika Bruun kuvasta!

Tämän jälkeen lähdimme Hannun kanssa kävelemään kohti kylää. Istuessamme auton lavalla alkoi "walkie tookit" laulamaan...Tree swallow...Cliff swallow on mirador...no alas päästyämme saimme pääskyn kiikariin, mutta laji oli kyllä Cliff swallow...no ei paha sekään vaikka viimesyksynä näimmekin niitä monena päivänä.   

Pääskyjen aiheuttaman pienen välikohtauksen jälkeen jatkoimme tiaiskerttulipaikalle...muiden hakiessa joko pääskyjä tai naamiokerttulia. Reilun tunnin jälkeen Hannu löysikin linnun ja näin minäkin pääsin nauttimaan päivän toisesta kerttulilajista. Tiaiskerttuli oli tämän syksyn odotuslistallani ja muutenkin olen aina pitänyt lajia varsin kauniina. Alla muutama ruutu tästä kauniista lajista.

Tiaiskerttuli

Tiaiskerttuli

Arvatenkin illalla porukka oli varsin tyytyväistä, koska monet olivat kuitanneet pinnan päivän aikana. Kaikenkaikkiaan saaressa näkyi tänään edellä kerrottujen lisäksi kiipiäkerttuli eli kyllä kamaa maastossa on...pitää vaan jaksaa painaa!

Hiljaisen päivän helmet

Aamulla lähdimme sovitun mukaisesti kahdeksan aikoihin nousemaan kohti "riberoita". Itseäni kiinnosti nimenomaan jo päiviä paikalla ollut punarintakardinaali. Laji jonka jo näin viimevuonna, mutta vain niin nopeasti ja huonosti eli pinnaa ei silloin pystynyt irroittamaan. No, tänään sendari oli myötämielinen ja homma toimi.

Noin tunnin odottelun jälkeen huomasin isohkon pikkulinnun lentävän ja kun sain kiikarit silmille oli homma selvä. Lintu ei vaan suostunut asettumaan aloilleen vaan muutaman pysähdyksen jälkeen jatkoi matkaa häviten puiden taakse. No mainio wp -tikki napsahti.

Tämän jälkeen lähdimme nousemaan Fojo:n yläosiin, mutta muutaman tunnin etsiminen ei käytännössä tuonut vastaan yhtään lintua, hiljaista siis oli. Niin oli muillakin ja aloimme puolen päivän jälkeen valumaan kohti kylää. Pysähdyimme aika-ajoin katselemaan lintuja ja kuvailemaan vastaan tulevia.

Iltapäivä menikin kylän ympäristöä kierrellessä ja lopulta päästiin jopa juoksemaan, kun Kari, Janne, Seppo ja Hannu löysivät tuulimyllyjen luota punasilmävireon. Lintu olikin ihan kivasti näytillä ja sain siitä muutaman kuvankin.

Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi vaan Mika ja Petri lyösivät 1kv indigokardinaalin lentokentän viereltä. Lintu ei kuitenkaan näyttäytynyt muille, mutta pääasia että jenkkejä on saaressa. Huomenna jatketaan

Sininen alku...

Syksy on edennyt jo pitkälle ja vihdoin koitti myös minulle mahdollisuus irtautua kotimaan haasteista. Keskiviikkoa lähdettiin liikkeelle ja Lissabonissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Azoreille, tarkemmin Terceiran saarelle.  Kanssani matkusti Hannu ja Seppo, jonka kanssa olin myös viimevuonna Azoreilla.

Välittömästi saapumisen jälkeen matkasimme Cabo da Praialle, jossa oli jo pidempään viihtynyt rämekurppelo. Lintu löytyikin tosi helposti kahlailemassa aivan rantaviivassa. Määritystkin taipui kivasti, vaikka lajipari on aika paha. Tämän johdosta katselimme lintua tosi hartaasti ja pähkäilimme linnun jo osittain vaihtaneen talvipuvun höyheniä. Jokatapauksessa varsin mainio alku nyt alkaneelle retkelle.

rämekurppelo

Paikka kuhisi perinteiseen tapaan kahlaajia ja visiitillä näimme 2 keltajalkavikloa, 1 kanadansirrin, 1 kanadantyllin ja kotimaisista lajeista suosirrejä, kuovisirrejä, isosirrejä ja pikkusirrin. Lisäksi paikalla oli 6:n pikkukuovin kanssa amerikkalainen hudsonicus-alalajin pikkukuovi, mukava nojatuolipinna joku päivä....

keltajalkaviklo

Kahlaajaparatiisin jälkeen lähdettiin kiertelemään saarta, mutta mitään mielenkiintoista ei vastaan enää tullut.

5.10

Aamulla aloitimme taas  Cabo da Praia:lta, mutta mitään uutta ei näkynyt. Kurppelo oli edelleen paikalla, samoin jenkkipikkukuovi. Muutenkaan ei aamu mitään uutta tarjonnut vaan lähdimme hyvissä ajoin lentokentälle.

Kentällä tapasimme tanskalaisen Jens:n ja muutaman espanjalaisen. Jokaisella oli varsin odottava tunnelma, koska Corvolta oli löytynyt aamulla wp:n 5 sinikerttuli. Välittömästi kun päästiin saareen, homma siis käynnistyi todenteolla. Hyvin nopean kamojen jätön jälkeen olimme autossa matkalla kohti pelipaikkaa.

Vastassa olivat jo linnun nähneet Mika ja Petri sekä linnun löytäjä Kari. Pitkät olivat odottavan minuutit, mutta lopulta lintu näyttäytyi varsin mukavasti. Ihan mieletön wp tikki! Paikalla näyttäytyi myös kiipijäkerttuli, joka oli minulle jo viime vuodesta tuttu. Muu suomiryhmä kuittasi myös siitä kivan wp tikin.