Sininen alku...

Syksy on edennyt jo pitkälle ja vihdoin koitti myös minulle mahdollisuus irtautua kotimaan haasteista. Keskiviikkoa lähdettiin liikkeelle ja Lissabonissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Azoreille, tarkemmin Terceiran saarelle.  Kanssani matkusti Hannu ja Seppo, jonka kanssa olin myös viimevuonna Azoreilla.

Välittömästi saapumisen jälkeen matkasimme Cabo da Praialle, jossa oli jo pidempään viihtynyt rämekurppelo. Lintu löytyikin tosi helposti kahlailemassa aivan rantaviivassa. Määritystkin taipui kivasti, vaikka lajipari on aika paha. Tämän johdosta katselimme lintua tosi hartaasti ja pähkäilimme linnun jo osittain vaihtaneen talvipuvun höyheniä. Jokatapauksessa varsin mainio alku nyt alkaneelle retkelle.

rämekurppelo

Paikka kuhisi perinteiseen tapaan kahlaajia ja visiitillä näimme 2 keltajalkavikloa, 1 kanadansirrin, 1 kanadantyllin ja kotimaisista lajeista suosirrejä, kuovisirrejä, isosirrejä ja pikkusirrin. Lisäksi paikalla oli 6:n pikkukuovin kanssa amerikkalainen hudsonicus-alalajin pikkukuovi, mukava nojatuolipinna joku päivä....

keltajalkaviklo

Kahlaajaparatiisin jälkeen lähdettiin kiertelemään saarta, mutta mitään mielenkiintoista ei vastaan enää tullut.

5.10

Aamulla aloitimme taas  Cabo da Praia:lta, mutta mitään uutta ei näkynyt. Kurppelo oli edelleen paikalla, samoin jenkkipikkukuovi. Muutenkaan ei aamu mitään uutta tarjonnut vaan lähdimme hyvissä ajoin lentokentälle.

Kentällä tapasimme tanskalaisen Jens:n ja muutaman espanjalaisen. Jokaisella oli varsin odottava tunnelma, koska Corvolta oli löytynyt aamulla wp:n 5 sinikerttuli. Välittömästi kun päästiin saareen, homma siis käynnistyi todenteolla. Hyvin nopean kamojen jätön jälkeen olimme autossa matkalla kohti pelipaikkaa.

Vastassa olivat jo linnun nähneet Mika ja Petri sekä linnun löytäjä Kari. Pitkät olivat odottavan minuutit, mutta lopulta lintu näyttäytyi varsin mukavasti. Ihan mieletön wp tikki! Paikalla näyttäytyi myös kiipijäkerttuli, joka oli minulle jo viime vuodesta tuttu. Muu suomiryhmä kuittasi myös siitä kivan wp tikin.

Balearian "helmi"

Viimeiset kolme päivää on mennyt lähinnä auringosta ja lämmöstä nauttien. Varsinkin kun Suomesta saadut viestit antavat ymmärtää, että kelit ovat olleet viimepäiviä vähemmän kesäisiä. Homma ei kuitenkaan ole mennyt pelkäksi nautiskeluksi vaan olen retkeillyt aamuisin aina ennen aamupala muutaman tunnin.

Sunnuntaina aamusta suuntasin suoraan Cala Bo'quer:n,  jossa Hannu Palojärvi oli viimeviikolla havainnut koko retken ykköstargetlajin baleariankertun. Polun alkupiste löytyi helposti ja aloin kävelemään hiekkatietä sammareiden eli samettipääkerttujen säestäessä matkaani. Noin puolentunnin jälkeen saavuin suunnilleen nuotitetulle paikalle ja aloin komppaamaan pusikkoa. Sopivaa biotyypiä riitti ja sammarin kutsuääni tuli todellakin tutuksi. Noin tunnin "sekoilun" jälkeen huomasin edessäni kertun, joka sopivan oloisesti pomppi maanrajassa. Kiikarit silmille ja ah' siinä se nyt pomppi mutta täysin ääneti. Lintu ei kauan viihtynyt näkyvillä ja kuvaamiseen ei todellakaan ollut mahiksia. Harmi sinällään.

Aamun aikana näin linnun vielä kerran nopeasti vilaukselta. Laji tuntuu olevan todella haastava hoidettava ainakin näin heinäkuun lopussa. Onneksi hoitui mainio laji täydentämään WP:listaani. Aamun aikana havaitsin muuten vain perustajistoa kuten tumman muodon pikkuhaukan.

Sunnuntaina lähdimme Johanna kanssa  aamusta Son Real:n ja ajatuksemme oli hieman kuvailla ja tietysti havaita baleariankertu uudelleen. Paikka osoittautui kyllä aamuna aikana mainioksi lintupaikaksi, mutta baleariankerttu pysyi kiitettävästi piilossa. Luonnollisesti samettipääkerttu oli yleinen, mutta uusiksi lajeiksi kirjautui mm. nummikirvinen, kivikkokiuru, punapyy ja muuttohaukka.  Haukka olikin varsin leppoisa nuori yksilö, jota sain hetken kuvailla ihan rauhassa. Omien haviksieni lisäksi Johanna havaitsi kilpikonnan ja pääsi vielä konnaa kuvailemaankin.

Iltapäivällä lähdin pikatutustumiselle S'Albuferatan luonnonpuistoon. Lähinnä halusin pikaisesti tarkistaa tarjoaisikos paikka kuvauksella otolliset mahdollisuudet. Muutaman tunnin kiertelyllä tarkistin viisi piilokojua, joihin siis voisi vapaasti tulla kuvailemaan tai tarkkailemaan lintuja muuten vaan lähietäisyydeltä. Luonnollisesti keskikesä ei nyt mitään parasta kuvaamisaikaa ole, mutta muutama ruutu syntyi jo pikakäynnillä mm. seuraavista lajeista; kruununokikana, punapäänarsku ja pikkuhaikara. Kruununokikanan suojeluohjelma näyttää tuottavan tulosta, koska havaitsin 4 aikuista lintua ja 2 poikasta. Varmasti niitä olisi löytynyt enemmänkin, jos olisin oikein lähtenyt kaivamaan. Varmaa kuitenkin oli, että palaan loppuloman aikana vielä kuvaamaan lintuja piiloihin.

Tänään oli suunniteltu kokopäiväinen perheretki Palman kaupunkiin, joten päätin lähteä uudelleen Cala Bo'quer:n. Tällä kertaa kävelin oikeastaan suoraan "pelipaikalle". Toki matkalla havaitsin uudeksi lajiksi pensassirkun, joka tapaili aamuauringossa jonkin sortin lauluakin. Homma ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen. Kahden tunnin kompaamisella havaitsin baleariankerttun vain kahdesti vaimeasti varoittelemassa. En siis päässyt vieläkään kuvaamaan lintua. Kalliopääskyt lensivät koristamaan retken lajilistaa, mutta muuten ole vaisu aamu.

Aurinkoa ja Välimeren herkku

Sään kylmetessä päätimme ottaa "äkkilähdön" lämpöön eli Mallorcalle. Tosin kohde oli pyörinyt pitkin kesää lomasuunnitelmissa, mutta mitään lopullista lähdetään lähdetään päätöstä ei ollut syntynyt keskusteluista huolimatta.

Saavuimme eilen tyttöjen ja Johannan kanssa saarelle ja eka päivä meni lähinnä hotelliin ja allasalueeseen tutustuessa. Tänään vietimme aamupäivän allasalueella ja sitten lounaan jälkeen suuntasimme Cap de Formentoriin, jossa oli kuulemma helposti hoidettavissa välimerenhaukka. Matka taittui kivasti kunnon " vuoristo" tietä pitkin ja saavuttuamme majakalla päätimme nauttia ensin kahvit.

Kahvittelun jälkeen aloin staijaamaan taivaalle ja sainkin jonkin aikaa staijailla, ennen kuin löysin ensimmäisen jalon haukan taivaalta...itseasiassa löysin kolmen linnun ryhmän kisaamassa taivaalta. Seurattuani hetken lintujen touhuja, löysin niiden pesäkielekkeen. Lähestymällä kielekettä, voisi saada jotain kuvia aikaiseksi...muuten välimatka oli liian pitkä järkeville kuville.

Muuten meno oli rauhallista...merellä seilasi muutama keltanokkaliitäjä ja taivaalla pyöri jokunen vaaleakiitäjä. No, onneksi välimerenhaukka hoitui kivasti WP listaa täydentämään.