"Vettä tulvillaan"

Perinteisesti vuodenvaihde on tarkoittanut aktiivista "eka eka" retkeilyä, koska olen kerännyt kyseisiä pinnoja vuodesta 2000-lähtien. Tänä vuonna retken suunnittelu oli kohtuullisen helppoa, koska 20. joulukuuta 2012 löytynyt kettusirkku oli edelleen hoidettavissa Utö:ssä. Tämän johdosta tein jo 22. joulukuuta varauksen taksiveneeseen, jotta pääsisin varmasti saareen. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä 8 hengen pikkuveneellä, mutta Tapaninpäivän jälkeen tarjoutui mahdollisuus mennä saareen isommalla ja merikelpoisemmalla veneellä. Ajatus isommasta veneestä kuulosti hyvältä, koska vuodenvaihteeksi oli luvattu kohtuullisen karua keliä kovan tuulen johdosta. 

Veneen 28 paikkaa täyttyivät nopeasti ja viimeiset retkiratkaisut tehtiin 31.12.2012. Päätettiin kovan merenkäynnin johdosta, että puolenpäivän lähtö muutetaan aamulähdöksi. Näin meille jäisi riittävästi aikaa hoidella saaresta sirkun lisäksi myös muut mielenkiintoiset lajit. Toki aikataulumuutos tarkoitti sitä, että Espoon mustakaularastas tuli jättää välistä odottamaan tulevia vuosia. 

Porukka kokoontui sovitusti lähtöpaikalle ja matkaan lähdettiin seitsämän aikoihin. Kippari ohjeisti matkustajia varautumaan kovaankin merenkäyntiin. Ensimmäinen tunti meni ihan mainiosti ja jutustelu kävi kabinetissa aktiivisesti. Meri tarjosi ryskettä ja keinutusta koko rahan edestä.

veneretkeläisiä

Päästyämme ulkomerelle alkoi aallot lyödä vettä etukanelle ihan tosissaan. Istuimme ystäväni Markon kanssa eturivissä ja seurasimme tilannetta. Aluksi vaan hymyilytti. Kohta etukannen "kaukalossa" alkoi olla vettä aikalailla ja vesi alkoi tulvita etuovesta sisälle. 

Tiivisteet pettävät

Seurasimme tilannetta ja veneen kallistuessa etupainoiseksi aloimme oikeasti huolestua. Katsoimme kipparin kanssa toisiamme ja samassa aloin "käskyttämään" edessä istuvia siirtymään taakse, jotta saisimme painopistettä palautettua kohti normaalia. Porukan siirtyessä taaksi aloimme kipparin kanssa miettiä, että mitäs nyt? Kova aallokko toi joka kerta lisää vettä etukannelle ja siitä sisään. Vene jatkoi kallistumista etupainotteiseksi, vaikka suurin osa porukasta oli jo takakannella.

Kippari avasi tilanteen selvittämiseksi pilssiluukun ja näky oli kohtuullisen karu! Koko pilssilaatikko lainehti vettä eli vettä oli veneen sisällä satoja litroja ja lisäksi etukannella lainehti. Hyppäsin pumppaamaan pilssilaatikosta vettä pois, mutta käsikäyttöisillä pumpuilla homma tuntui etenevän aivan liian hitaasti. Yht'äkkiä tajusin, että olin nähnyt veneen käytävällä roskapöntön, jolla homma etenisi huomattavasti nopeammin. Hetken etsinnän jälkeen roskis löytyi ja perustimme ketjun veden kuljettamiseksi ulos. Jossain vaiheesa löytyi myös toinen ämpäri ja homma entisestään nopeutui. Itse olin ketjun päässä etukannella ja merenkäynnin ollessa kohtuullisen kova, alkoi välillä tuntua, että tää ei enää ollut kivaa.

Noin 10 minuutin jälkeen pilssilaatikko oli saatu tyhjäksi ja vene oli palautunut normaaliin tilaan. Tässä yhteydessä haluan todeta, että onneksi mukana oli kokeneita merenkävijöitä, jotka riensivät minun ja kipparin avuksi. Tästä isot kiitokset Jyri Heinolle, Asko Rokalalle, Risto Sarannolle, Roland Sundströmille ja muille osallistuneille. Kiitos myös rauhalliselle ja ammattitaitoiselle kipparille!

Tilanteen rauhoittamiseksi ja mahdollisten vaurioiden toteamiseksi kippari ajoi veneen lähimpään satamaan. Näin rantauduimme Trunsö:n. Saari oli minulle uusi tuttavuus ja lähdimme Askon ja muiden kanssa tutustumaan saareen. Mitään järkevää emme kuitenkaan havainneet sinä noin tunnin aikana, minkä ajan kippari tutki venettä. Onneksi mitään todella vakavaa ei löytynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tosin tunnelma veneessä oli aika hiljainen, koska olimme matkalla aina vaan ulommas merelle. Matka kuitenkin taittui ja pääsimme lopulta Utön, tosin noin puolitoista tuntia suunniteltua myöhemmin.

Saaressa asuva Jorma Tenovuo oli meitä vastassa ja antoi viimehetken toimintaohjeet. Kiitos näistä! Ohjeistuksen jälkeen siirryimme pelipaikalle ja sirkku pompsahti lähes heti puskanlatvaan. Mahtavaa! Vastoinkäymiset olivat jääneet selkiemme taakse ja sendari tarjosi mannaa.  Sirkusta napsahti, elis, talvipinna, TLY:n pinna ja makea "eka eka"-pinna.

Sirkku bongausta

Sirkun jälkeen lähdin kohti majakkaa, koska minulla oli jo aikaisemmin hoidettuna luotokirvinen. Tulkitsin, että tapitan merelle loppuajan, koska sieltä minulle olisi tarjolla eniten mahdollisia lajeja. Tapittaminen kannattikin, koska 2 tunnin aikana näimme mm. sp. gavian, allihaahkan, 2 riskilää, 5 merisirriä ja muuttohaukan. Lisäksi luotsi hoitui kivasti yli lentävän linnun kautta vuodaritilille. Meri olisi kyllä tarjonnut enemmänkin, mutta en vaan saanut lentävää mustalintua tai kahta meren pinnassa kiitänyttä ruokkia putkeen. No, jotain pitää jättää tuleville vuosille :-)

tapitusta

 

 

 

 

Ennen lähtöä satamalahdesta hoitui vielä uivelo pinnatilille eli päivä tarjosi minulle 4 uutta lajia. Ihan hyvä saldo kaiken vastoinkäymisen jälkeen. Paluumatka sujui myös mutkitta ja Kasnäsiin saavuimme hieman ennen seitsämää. Kaikenkaikkiaan aika kokemus!

Itsenäisyyspäivän mega

Sunnuntaina 2.12.2012 löytyi Viron Haapsalusta kettusirkku fox sparrow. Tämä pohjoisamerikkalainen sirkkulaji oli tavattu vain kahdesti aikaisemmin WP:llä. Aikaisemmat hyväksytyt havainnot olivat Islannista 1944 ja Pohjois-Irlannista 1961. Tämän lisäksi alueelta kyllä tunnetaan muutama muukin havainto, mutta nämä linnut on tulkittu pinnakelvottomiksi.

Kuumin bongariaalto kävi hoitamassa linnun jo maanantaina ja tiistaina. Linnun osoittautuessa paikallisen oloiseksi päätin itsekin lähteä liikkeelle. Keskiviikkoiltana ylitin Suomenlahden ja yövyin Tallinnassa. Aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Haapsalua. Matkaa ei ollut kuin alla sata kilometriä ja tiet olivat varsin kelpokunnossa. Oikeastaan ihmettelin, kuinka runsasta teiden suojaus oli Virossa. Rapa lensi ja tuulilasin pesunestettä kului.

Hieman yhdeksän jälkeen saavuin pelipaikalle ja ystäväni Olavilta  saamien "nuottieni" mukaan löysin katselupaikan varsin helposti. Hyvä näin, koska olin yksin paikalla.  Virittelin kameran valmiiksi ja aloin odottamaan. Paikalla pyöri kymmeniä talitiaisia ja sinitiaisia sekä punarinta.

"pelipaikka"

Noin vartin odottelun jälkeen kettusirkku pölähti tinttien joukkoon maata kuopimaan.  Mannaa, sillä olin ollut hieman huolissani linnun hoitumisesta. Lisäksi ei kauheasti kiehtonut ajatus hylsystä, koska sellainen napsahti juuri Virosta syyskuussa 2011, kun yritin hietakurkea WP-pinnaksi.

Annoin kameran laulaa, mutta kuvaaminen puskan  keskelle ei oikein tahtonut luonnistua. Valoa oli aivan liian vähän kunnon kuvien saamiseksi.  No joitain dokumenttikuvia sentään tuli.

kettusirkku

kettusirkku

kettusirkku

Kuvatessani lintua saapui paikalle myös Matti Rekilä perheineen. Vaihdoimme muutaman sanasen, ennen kuin minun oli aika jättää Haapsalu taakseni.  Ennen poistumistani laitoin myös päivitysviestit Suomeen, jotta britit, ruotsalaiset ja muut WP-bongarit saisivat kaipaamansa päivityksen tuoreeltaan.

Hoidossa

PS.  Tasan vuosi sitten olin Fuerteventuralla bongaamassa kurnuliejukanaa, nyt kettusirkkua Virosta...mitähän on luvassa ensivuonna itsenäisyyspäivänä?

Talviralli

Turun Lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen talviralli rallattiin tällä kertaa todella talvisissa olosuhteissa. Lämmin ja sateinen syksy oli muuttunut muutamaa päivää aikaisemmin rajun lumimyräkän saattelemana talveksi. Luonnollisesti hyytävä itätuuli ja maan peittänyt lumipeite oli muuttanut lintutilanteen aivan uuteen asentoon. Monet hyvät viivyttelijälajit olivat poistuneet maasta pikavauhtia. 

Meidän joukkuetta ei pahemmin muuttunut tilanne haitannut, koska olimme jo muutamaa viikkoa aikaisemmin sopineet, että tänä vuonna emme pohjusta, emmekä muutenkaan "stressaa" koko rallista. Päätimme siis lähteä perusretkelle lapsuutemme lintumaille, Särkisaloon, Perniöön ja Saloon, johon kuntaliitoksen myötä edellä mainitut kunnat oli yhdistetty 2009.  Perinteinen rallijoukkueemme oli myös saanut vahvistuksia, kun ranskalainen Julien Terraube ja "Itä-Suomen ihme" Janne Aalto olivat saapuneet rallaamaan kanssamme. 

Homma pyörähti todenteolla käyntiin, kun jengi kokoontui luokseni aamukahville hieman ennen puolta seitsämää. Sovittuamme tarkemmin retkipaikat lähdimme liikkeelle ja ensimmäinen rallilaji pulu hoidettiin Salon rautatieasemalta heti rallin alkaessa 0700. Siitä jatkoimme matkaa Särkisalon uloimpaan kärkeen, minne saavuimme hyvissä ajoin.  

Pakkasesta ja tuulesta huolimatta porukkaa hymyilyttää

Merelle tapittaminen tuotti perus koskeloiden, telkkien ja lokkien lisäksi mm. pilkkasiiven. Muuten merellä ei ollut mitään ihmeellistä liikenteessä. Pikkuisia laulujoutsenparvia muutti tasaisesti etelään.  Rantametsiköstä saatiin hippiäinen, puukiipijä, vihervarpunen ja muutama muu peruslaji. Metsätiaiset loistivat poissaolollaan.

Hyistä tapitusta

Julien

Janne

Aloituspaikan jälkeen aloimme koluta suojaisia merenlahtia ja tuttuja ruokintapaikkoja.  Listalle tulivat mm. taviokuurna, merikotka, uivelo, mustalintu ja  pähkinähakki sekä varpushaukka.  Pienestä yrityksestä huolimatta metsätiaisia ei vaan kuulunut tai näkynyt ja ohariksi meni myös minun ja Jannen kuulema palokärki. 

Särkisalon jälkeen siirryimme Perniöön ja Latokartanon koskelta hoidettiin kara, mutta Saarenjärvellä ei ollut saukkoa kummempaa. Tosin tuo vekkuli vesieläin on aina yhtä makea havaita. Lopuksi menimme Tuohittuun, jossa vielä muutama päivä sitten oli laulujoutsenien seassa kanadanhanhia ja kurki. No nyt ei ollut muuta kuin hiiripöllö kuusenlatvassa. No kyllähän sekin lämmitti. 

Välillä homma meni ihan pellolle

Peltojakson jälkeen lähdimme ajelemaan ihan rauhassa, mutta saapunut tekstiviesti antoi syyn hieman pohtia jatkoa...Salon Korvenojan kaatopaikalta oli löytynyt Suomen 30 grönlanninlokki. Pienen keskustelun jälkeen päätimme, että emme kiirehdi paikalle vaan ajamme sitä kautta Saloon retkeillen suunnitelluillamme paikoilla. Matkalla näimme mm. kaipaamamme varpusen, hempon, järrihempon ja ihan mielettömän 25 yksilön peippoparven. Kun olimme lähestymässä kaatopaikkaa, tuli negatieto linnusta...oli lähtenyt yöpymään kohti Halikonlahtea.

Sinne mekin olimme matkalla lopettelemaan rallia. No lokkia emme sieltä löytäneet, mutta muuten lahti antoi meille "isolla kädellä". Tunnin aikana havaitsimme muuttavan kaakkurin, muuttavan viiden  merihanhen parven, tavin, västäräkin, kottaraisen, fasaanin, peltopyyn ja tiklin.  Rallin lopussa meillä oli 52 lajia kasassa eli ns. "50 lajin kuoleman raja" oli onneksi ylitetty. Pientä harmitusta toki oli ilmassa, koska emme olleet havainneet koko päivänä kuusitiaista ja hömötiaista, jotka molemmat ovat peruslajeja talvirallissa. 

Purku järjestettiin peristeiseen tapaan ravintola Koulun historianluokassa, minne olikin ahtautunut aikamoinen määrä lintuihmisiä. Ralliin osallistui yhteensä 19 joukkuetta ja purun edetessä huomasimme, että olimme loppujen lopuksi havainneet ihan kivasti lajeja. Tulosten selvittyä Käpykaarti vei viidennen kerran peräkkäin talvirallin voiton, tälläkertaa 60 lajilla. Ero seuraavaan joukkueeseen oli 6 lajia eli voitto oli näissä oloissa murskavoitto. Nöyrät onnittelut käpykaartilaisille. Heidän tunnelmia voi käydä lukemassa täältä www.kapykaarti.net. 

Meidän 52 lajin kokonaismäärä riitti neljänteen sijaan eli perusretkeily toi varsin mukavan sijoituksen. Kaikkiaan rallissa havaittiin 96 lajia.

Purkutunnelmaa

Iso kiitos retkiseurasta Markus, Mika, Julien ja Janne!