sunnuntai 4. marraskuuta 2012

"Kaveri Ohotanmereltä"

Tyttären syntymäpäivävalmistelut saivat odottamattoman muutoksen, kun aamu kymmeneltä tuli tieto, että Ämmässuon kaatopaikalla oli juuri havaittu ja kuvattu todennäköinen Ohotanlokki Slaty-backed Gull Larus Schistisagus. Linnun oli havinnut erittäin kokenut lokkeihin erikoistunut ryhmä, joten havainnon aitoutta ei tarvinnut miettiä. Tilanne oli kuitenkin auki, koska lintu oli viimeksi havaittu poistuvan kaatopaikalta. 

Muutaman välipuhelun jälkeen päätin seurata tilanteen kehittymistä ja jatkaa talon siivousta. Lattiat tuli pestyä "ennätysripeästi" ja kellon lähestyessä kahtatoista pohdin tavaroita järjestellessäni, että näinköhän enää lintua nähdään. Hieman puolenpäivän jälkeen tilanne sitten "kiristyi", lintu oli todennäköisesti nähty Kirkkonummen Vitträskin järvellä. Tilanne oli kuitenkin auki, sillä lintu oli nähty poistuvan järveltä kohti kaatopaikkaa. Pohdin mielessäni, että vielä ehdin hoitaa linnun ennen tyttären synttäreitä, mikäli se nyt vaan nopeasti löytyisi ja pysyisi hetken hoidettavissa. 

Kauan ei tarvinnut odottaa, kun kaatopaikalla päivystäneet löysivät linnun makeasti istumassa sähkötolpan päällä. Mietin vain.....Voi Hel......pakko lähteä vaikka ei nyt yhtään sopisi. Laji on aivan liian hurja jätettäväksi huomiselle. Ryntäsin autolle ja laitoin navigaattoriin annetun osoitteen. Huh vain reilu tunti ajomatkaa....matkalla mielessäni laskin, että toivottavasti lintu pysyy paikalla ja pystyn hoitamaan sen toisten putkista....jokainen minuutti oli nyt tärkeä...lintu pitää hoitaa mallikkaasti, että ehdin synttäreille.....

Pyysin paikanpäällä olevien kavereiden pitävän minut ajantasalla, mikäli tilanne muuttuu....kilometri kilometriltä ja lintu edelleen tolpan päässä....Sitten soi puhelin....se KATOSI.....Hel....minulla oli enää matkaa parkkipaikalle alle 5min...ja nyt tilanne oli taas aivan levällään.....Nopea pohdinta ja uusi suunnitelma....näkyy ehkä kipille....sinne siis....uusi osoite navigaattoriin...taas mennään, mutta linnusta ei tule päivitystietoa....saavun parkkipaikalle ja otan varusteeni....onneksi vastaan kävelee Riihimäen Jouni, joka toteaa, että turha sinne on mennä...samassa tulee päivitystä....lintu lentää kohti etelää.....menossa ehkä Vitträskille. Jouni toteaa vaan, että luulisi jo menevän...paikalle oli saapunut myös muita ja teemme nopean ratkaisun....järvelle...navigaattori näyttää yli 20 kilometriä....Ei hyvä - pitäisi jo olla kotimatkalla.

Kilometrit tuntuvat tajuttoman pitkiltä ja ajatukset pyörivät kotiinlähdön ja yrittämisen rajapinnassa. Linnun olisi parempi nyt löytyä ja nopeasti....enää muutama kilometri järvelle ja ei vieläkään tietoa...samassa kuitenkin tulee viesti. Lintu paikalla - YES! Saavuin ensimmäisten joukossa ja juoksin katselupaikalle. Onneksi lintu oli hallussa ja sain hoitaa sen Rokalan putkesta - siitä hänelle iso kiitos!

Aikaa ei ollut rupatteluille vaan paluumatka alkoi yhtä ripeästi kuin lähtö koko bongaukseen. Ajatus myöhästymisestä tyttären synttäreistä ei oikein kiehtonut :-).


Alati kasvava bongariryhmä

Laji on aivan mieletön rari WP:n alueella ja tietenkin kyseessä oli Suomenpinna. laji pesii Itä-Aasiassa Siperiasta Pohjois-Japaniin sekä harvinaisena Alaskassa. WP:n ensihavainto tehtiin 2008 Liettuassa ja sama lintu nähtiin seuraavana keväänä Latviassa. Muutama kova suomalainen WP-bongari hoiti lajin silloin. Lisäksi on talvihavainto Englannista vuodelta 2011 ja kevät havainto Islannista vuodelta 2012. Kyseessä oli siis 4 havainto WP:llä eli hymy oli aika herkässä.


Hoidossa!

Minun poistuessani autojono kasvoi koko ajan. Tälläinen oli tilanne n. 15 minuutin jälkeen. Jokainen voi miettiä, miltä jono näytti esim. tunnin päästä. 




Vaikka minulla oli autossa kaikki kamat mukana, niin kuvia ei ollut mahdollisuutta ottaa. Nähdessäni linnun se ui vastarannalla muiden lokkien seassa. Alla olevasta linkistä löytyy kuitenkin Visa Rausteen kuvia linnusta.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viimeinen revitys

Lähdimme Sepon kanssa heti pika-aamiaisen jälkeen liikenteeseen, koska yllätykseksemme aamu valkeni nopeammin mitä olimme luulleet. Onneksi aamuliikenne oli rauhallista ja saavuimme murheitta aloituspaikallemme Sao Juliao da Barra Fortressiin. Auto parkkiin ja ulos. 

Montakaan metriä ei tarvinnut kävellä kun ensimmäiset kaksi riisimainaa löytyivät nurmikolta. Kävipäs tämä nyt helposti! Koska laji löytyi yllättävän helposti päätimme jäädä paikalle hetkeksi kuvailemaan. Linnut eivät olleet mitenkään kuvaajaystävällisiä, vaikka pyöräilijät tai kävelijät saivat mennä ihan muutaman metrin päästä ohitse. Mutta kun yritti lähestyä kameralla, niin epäluulu kasvoi ja lintu lennähti aina kauemmas. Näimme lopulta paikalla minimissään 16 lintua!

Riisimaina

maina päivystää
Liikenteen vilkastuessa lähdimme mekin jälleen liikkeelle. Alustavasti olimme laskeneet, että tunti menee ajaessa Lissabonin lävitse. Alku meni mainiosti, mutta sitten liikenne alkoi puuroutua, mutta onneksi ei kuitenkaan kokonaan katkennut. Kilometri kilometriltä ryömimme 20km / h vauhdilla kohti kohdetta. Onneksi ei kuitenkaan mitään älyttömän pitkä matkaa vaan lopulta pääsimme noin puolentoista tunnin ajon jälkeen Barroca d'Alvaan. 

Heti peltotielle päästyämme ojan puskassa istui koiras ja naaras mustapääkutoja. Nam! Päivän toinen pinna oli tosiasia. Lisää lintuja löytyi kunhan pääsimme jalkautumaan peltotielle. 
Nuori mustapääkutoja
Tässä vaiheessa kaikki näytti vähintäänkin hyvältä. Aikaa oli vielä lähes tunti löytää viimeinen targetlaji eli kultapiispa. Hajaannuimme eri teille, jotta saisimme paremman otteen alueen lintuihin. Paikkahan on aika mukava, koska näimme reilun tunnin aikana mm. liitohaukan, muutaman rääkkähaikaran, kymmeniä kapustahaikaroita ja tietysti kutojia ja vahanokkia.

Lopulta Seppo kuittasi kylmän rauhallisesti walkie tolkiin, et täällä on....ei tarvinnut paljon kehottaa vaan kävely muuttui ripeäksi juoksuksi. No, näin siinä vaan kävi, että lintu lähti lentoon kun saavuin paikalle....jälleen poispäin lentävä lintu, josta en käytännössä saanut mitään irti. Ei siis pinnaa.

Yritimme vielä hetken etsiä lintua, mutta turhaan. Kello näytti yhtätoista, oli pakko luovuttaa ja lähteä kohti lentokenttää. Reissun viimeiset revitykset oli takana.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Takaiskuja...

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan saaren toiselle puolelle. Ajatus oli, että aloitamme länsipuolen kohteista ja ilman lämmetessä siirrymme myös ylhällä sijaitseviin paikkoihin.  Flores on kuuluisa kauniista luonnosta ja kieltämättä luonto oli varsin kaunista ja vehreää. Oman erityispiirteensä tekivät useat vesiputoukset. 

Sumuisten vuorten vesiputouksia
Aloitimme Fajä Granden rannasta, jossa aikaisemmin tällä viikolla oli ollut paikallinen sepelkalastaja. Tosin linnusta ei ollut enää muutamaan päivään havaintoa, mutta aina kannattaa yrittää.... No eipä näkynyt lintua enää, mutta rannalle näkyi mainiosti läntisen paleartisen alueen läntisin piste, Ilheu do Monchique.


WP:n läntisin piste
Jatkoimme retkeämme lähipeltoihin ja laaksoihin. Rauhallisen tahdin johdosta ehti samalla vähän kuvaillakin....alla joitakin otoksia tältä päivältä. Parhaaksi havainnoksi jäi indigokardinaali.

mustarastas

peippo

mustapääkerttu, koiras

mustapääkerttu, naaras

pupu
Iltapäivällä siirryimme rannikolta ylöspäin, koska sisämaan kraaterijärvillä oli jo pidempään viihtynyt niin puusorsa kuin nokisorsiakin. Homma vaan lässähti jo puolessa välissä, koska pilvet olivat aivan liian alhalla. Kävimme tarkastamassa lagoa da Lomban, lagoa Secan ja lagoa Brancan. Sama tilanne kaikissa....järveä ei edes kunnolla näkynyt. Pilvet olivat aivan liian alhalla ja näin jäi pinnat saamatta. 

"kadonnut järvi"
Huomenna sitten alkaa oikeasti kotimatka. Pysähdymme kuitenkin Sepon kanssa tiistaina Lissabonissa, joten uutta tekstiä on vielä luvassa.