Eilisen suunnitelman mukaan porukka oli jaettu laaksokohtaisesti. Jokaiseen laaksoon lähetettiin useampi komppaaja ja näin myös meidän matka suuntasi kaukaisimpaan Cantinhon laaksoon. Luonnollisesti paikka oli minulle uusi ja aikamoinen kokemus. Kuljimme laakson molempia laitoja yhdessä ruotsalaisten kanssa. Aika-ajoin pysähtelimme kuuntelemaan ja katselemaan. Paikalliset mustapääkertut, peipot ja mustarastaat pitivät mielen virkeänä.
Homma ei ole ihan kevyttä puuhaa, kun maasto on oikeasti aika liukasta ja vaikeakulkuista. Lisäksi hakemamme linnut ovat pääsääntöisesti latvustossa, joten niska vääränä saa kulkea. Kuitenkin homma on pirun mielenkiintoista ja kokoajan sai olla tarkkana ettei mikään mielenkiintoinen laji pääse livahtamaan ohitse.
Tien yläpuolen jälkeen siirryimme laakson alapuolelle. Rauhallinen eteneminen lopahti aika nopeasti vauhdikkaaseen ryntäykseen kohti tietä. Walkie Tolkie oli kertonut, että Light Hause Valleyssä oli nähty kolme pääskyä. Työmääritys oli niinkin kova kuin Northern Rough-winged Swallow, joka olisi WP:lle uusi laji. Nopeasti reput selkään ja juoksuksi.
Muitakin porukoita kokoontui muista laaksoista meidän joukkoon ja hikinen matka jatkui kohti kylää. ajatus oli, että tuuli painaa pääskyt kylälle. Aika kului ja mitään uutta ei kuulunut. Porukka alkoi jo suunnitella uusia kuvioita kun tuli tieto, että samassa paikassa oli nyt nähty 2 Cliff Swallow eli amerikanpääskyä. Tilattu taksi alkoi kerätä porukkaa kasaan ja saapuessamme paikalle kuulimme belgialaisilta, että lintuja on kolme. Tässä vaiheessa aloimme hieman miettiä brittien aamuista havaintoa - voisiko kuitenkin olla kyseessä samat linnut, mutta lajimääritys olisi nyt varmistunut.
Odottavan aika on tunnetusta pitkä....niin oli nytkin. Lopulta kuitenkin ensimmäinen pääsky nousi reunakallion yläpuolelle. Yht'äkkiä lintuja näkyikin neljä ja lopulta niitä oli viisi. Tässä vaiheessa päätimme laskeutua alas laakson pohjalle kallion reunalle. Linnut näkyivätkin tänne varsin mainiosti, lennellen lähimmillään 30m etäisyydellä. Tunnelma oli aika korkealla mainion wp-pinnan myötä.
Laakson pohjalta täytyy kuitenkin nousta ja nousu oli aika hikinen. No, taksi tuli hakemaan samantien kun olimme kömpineet takaisin tielle. Matkalla päätimme jäädä Reservoin kohdalla pois ja nousta pilvien keskelle vesialtaalle. Ajatuksemme oli, että päivällä lentävänä nähty amerikanmetsäviklo olisi ajatunut sinne. Taas noustiin aika pirusti ja hiki lensi. Mäen laella tuuli aivan mielettömästi ja paikalliset kanadantylli ja valkoperäsirrit kyyhöttivät paikalla. Muuten vesiallas olikin sitten tyhjä.
Lähdimme muun joukon jälkeen laskeutumaan takaisin ja olimme muutama satametriä muiden takana, kun etujoukot näkivät viklon lentämässä. Tieto saavutti meidät mainiosti, mutta emme löytäneet lintua lennossa. Oli siis pakko aloittaa etsinnät, koska eihän se mihinkään ollut lähtenyt tällä kelillä. Etsinnät jäivät tuloksettomiksi ja päätimme kulkea takaisin kylälle.
Saavuttuamme takaisin kylään, menimme majoitukseen kahville. Ensimmäisen kupin ehdimme nautiskella ihan rauhassa, mutta meikäläisen toinen kuppi tuli nieltyä pikavauhtia. Lentokentällä oli nyt nähty jo kolmatta päivää pakalla oleva punarintakardinaali. Kamat kasaan ja juoksuksi. Taas lensi hiki ja jalat olivat kohtuullisen spakettia, kun saavuin paikalle. Matkan aikana tilanne oli kuihtunut kasaan ja loppu ilta menikin lintua hakiessa.
Tänään siis painettiittn laaksosta toiseen ja hiki virtasi. Onni ei ollut kauhean suosiollinen, mutta onneksi tärkeä pääskylaji tuli makeasti nähtyä. Saaressa havaittiin tänään edellä kerrotttujen lisäksi kaksi punasilmävireota, 11 kanadansirriä, minimissään 7 valkoperäsirriä, indigokardinaali, amerikanharmaahaikara, amerikankurmitsa ja rantakerttuli. Lintuja oli siis aikalailla liikenteessä, mutta kaikkiin ei vaan millään ehdi ja linnut ovat osittain hyvinkin vaikeasti havaittavia. Silti tämäkin oli hieno päivä!
