sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Hikinen päivä

Eilisen suunnitelman mukaan porukka oli jaettu laaksokohtaisesti. Jokaiseen laaksoon lähetettiin useampi komppaaja ja näin myös meidän matka suuntasi kaukaisimpaan Cantinhon laaksoon. Luonnollisesti paikka oli minulle uusi ja aikamoinen kokemus. Kuljimme laakson molempia laitoja yhdessä ruotsalaisten kanssa. Aika-ajoin pysähtelimme kuuntelemaan ja katselemaan. Paikalliset mustapääkertut, peipot ja mustarastaat pitivät mielen virkeänä. 

Homma ei ole ihan kevyttä puuhaa, kun maasto on oikeasti aika liukasta ja vaikeakulkuista. Lisäksi hakemamme linnut ovat pääsääntöisesti latvustossa, joten niska vääränä saa kulkea. Kuitenkin homma on pirun mielenkiintoista ja kokoajan sai olla tarkkana ettei mikään mielenkiintoinen laji pääse livahtamaan ohitse. 

Tien yläpuolen jälkeen siirryimme laakson alapuolelle. Rauhallinen eteneminen lopahti aika nopeasti vauhdikkaaseen ryntäykseen kohti tietä. Walkie Tolkie oli kertonut, että Light Hause Valleyssä oli nähty kolme pääskyä. Työmääritys oli niinkin  kova kuin  Northern Rough-winged Swallow, joka olisi WP:lle uusi laji. Nopeasti reput selkään ja juoksuksi. 

Muitakin porukoita kokoontui muista laaksoista meidän joukkoon ja hikinen matka jatkui kohti kylää. ajatus oli, että tuuli painaa pääskyt kylälle. Aika kului ja mitään uutta ei kuulunut. Porukka alkoi jo suunnitella uusia kuvioita kun tuli tieto, että samassa paikassa oli nyt nähty 2 Cliff Swallow eli amerikanpääskyä. Tilattu taksi alkoi kerätä porukkaa kasaan ja saapuessamme paikalle kuulimme belgialaisilta, että lintuja on kolme. Tässä vaiheessa aloimme hieman miettiä brittien aamuista havaintoa - voisiko kuitenkin olla kyseessä samat linnut, mutta lajimääritys olisi nyt varmistunut.

Odottavan aika on tunnetusta pitkä....niin oli nytkin. Lopulta kuitenkin ensimmäinen pääsky nousi reunakallion yläpuolelle. Yht'äkkiä lintuja näkyikin neljä ja lopulta niitä oli viisi. Tässä vaiheessa päätimme laskeutua alas laakson pohjalle kallion reunalle. Linnut näkyivätkin tänne varsin mainiosti, lennellen lähimmillään 30m etäisyydellä. Tunnelma oli aika korkealla mainion wp-pinnan myötä. 

Laakson pohjalta täytyy kuitenkin nousta ja nousu oli aika hikinen. No, taksi tuli hakemaan samantien kun olimme kömpineet takaisin tielle. Matkalla päätimme jäädä Reservoin kohdalla pois ja nousta pilvien keskelle vesialtaalle. Ajatuksemme oli, että päivällä lentävänä nähty amerikanmetsäviklo olisi ajatunut sinne. Taas noustiin aika pirusti ja hiki lensi. Mäen laella tuuli aivan mielettömästi ja paikalliset kanadantylli ja valkoperäsirrit kyyhöttivät paikalla. Muuten vesiallas olikin sitten tyhjä. 

Lähdimme muun joukon jälkeen laskeutumaan takaisin ja olimme muutama satametriä muiden takana, kun etujoukot näkivät viklon lentämässä. Tieto saavutti meidät mainiosti, mutta emme löytäneet lintua lennossa. Oli siis pakko aloittaa etsinnät, koska eihän se mihinkään ollut lähtenyt tällä kelillä. Etsinnät jäivät tuloksettomiksi ja päätimme kulkea takaisin kylälle. 

Saavuttuamme takaisin kylään, menimme majoitukseen kahville. Ensimmäisen kupin ehdimme nautiskella ihan rauhassa, mutta meikäläisen toinen kuppi tuli nieltyä pikavauhtia. Lentokentällä oli nyt nähty jo kolmatta päivää pakalla oleva punarintakardinaali. Kamat kasaan ja juoksuksi. Taas lensi hiki ja jalat olivat kohtuullisen spakettia, kun saavuin paikalle. Matkan aikana tilanne oli kuihtunut kasaan ja loppu ilta menikin lintua hakiessa. 

Tänään siis painettiittn laaksosta toiseen ja hiki virtasi. Onni ei ollut kauhean suosiollinen, mutta onneksi tärkeä pääskylaji tuli makeasti nähtyä. Saaressa havaittiin tänään edellä kerrotttujen lisäksi kaksi   punasilmävireota, 11 kanadansirriä, minimissään 7 valkoperäsirriä, indigokardinaali, amerikanharmaahaikara, amerikankurmitsa ja rantakerttuli. Lintuja oli siis aikalailla liikenteessä, mutta kaikkiin ei vaan millään ehdi ja linnut ovat osittain hyvinkin vaikeasti havaittavia. Silti tämäkin oli hieno päivä!


lauantai 6. lokakuuta 2012

Rantakerttuli

Aamu alkoi eilisen punarintakardinaalin etsinnällä, mutta meidän osalta etsintä ei tuottanut tulosta. Lintu kuitenkin näyttäytyi jälleen lentokentän luona. Luonnollisesti yritimme bongausta, mutta heikoin tuloksin. Porukan hajaantuessa jälleen omille poluilleen kuului "walkie talkiesta" tieto laaksosta löytyneesta rantakerttulista. Markku soitti paikallisen taksin noutamaan meidät ja aika nopeasti olimmekin pelipaikalla. 

Kerttulibongausta

Päätähtikin suostui näyttäytymään varsin nopeasti ja aikamoiseksi yllätykseksi lintu pomppi avoimesti kiviaidalla sujahtaen välillä puskaan piiloon. Alla muutama dokumenttikuva linnusta. Valitettavasti välimatkaa oli liian paljon 300mm:lle. 


Rantakerttuli

Rantakerttuli

Vielä kerran kerttulia

Löytäjän tuuletusta

Onnistuneen kerttulinbongauksen jälkeen nautimme eväslounaan, jonka jälkeen lähdimme palaamaan kohti kylää. Matkan varrella pysähdyimme legendaariselle indigokardinaalipaikalle. Markku oli kertonut meille ensikertalaisille, että paikalla on käytännössä nähty joka ikinen vuosi kyseinen laji. Ei kuitenkaan tänävuonna. Lisäksi paikalla oli kaadettu puita.

Ajattelimme kuitenkin pitää juomatauon paikalla. Tauon jälkeen olimme jo lähteneet liikkeelle, kun Markku huomasin, että nyt metsästä kuuluu outoa ääntä. Yht'äkkiä indigokardinaali pomppasi näkyviin ja pudottautui "parturoituun" osaan. 

Indigokardinaalibongausta

Indigokardinaali
Loppupäivä menikin sitten laaksoissa kompatessa. Vastaan ei vaan tullut mitään ihmeellistä, mutta aika käsittämättömiä paikkoja nämä laaksot ovat. Kasvillisuus on mielettömän rehevää ja nyt kun on satanut reippaasti on maaperäkin kohtuullisen liukas. Oikeastaan pystyssä pysymiseen sai aika-ajoin tehdä töitä, koska maaperä on liukasta mutaa. 

Seppo "metsästää" uutta
Saari tarjosi siis ensimmäisenä kokonaisena päivänä kaksi amerikkalaista lajia. Juuri näitä tänne tultiin ihmettelemään ja toivottavasti huomenna saamme kokea jotain uutta.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ensiaskeleet Corvolla

Aamu alkoi jälleen reippaalla sateella ja aamiaisen jälkeen päätimme lähteä katsastamaan Cabo da Praian kahlaajatilanteen. Tilanne oli melko samanlainen kuin illalla. Kanadantyllit, valkoperäsirrit ja muut kahlaajat olivat edelleen paikalla. Koska keli on surkea ajattelimme käydä uudelleen Angra do Heroismon satamassa hoitamassa paksunokkauikku Markulle wp-vuodariksi. Hän oli saapunut illalla vahvistamaan suomalaistiimiämme. 

Keskipäivällä oli aika jättää Terceira taakse ja lähteä Hortan kautta kohti Corvoa. Lennot sujuivat kohtuullisen mallikkaasti ja saavuimme useiden muiden lintumiesten kanssa saareen kahden aikoihin. 


Majoittumisen jälkeen lähdimme kiertämään lentokentän ympäristöä, koska päivän aikana paikalta oli nähty heinäturpiaali ja punasilmävireo. Vaikka katselimme jokaisen linnun tarkkaan, ei etsimiämme löytynyt. Paikalliset kottaraiset, peipot, varpuset, mustarastaat ja mustäpääkertut pitivät retkeilijät vireinä :-)


Lintujen katselun ohella ehti ihmetellä myös muuta luontoa, perhosia ja sirkkoja. Alla yksi hauskannäköinen sirkka.


Illaksi menimme tuulimyllyille staijaamaan meriliikennettä. Ajatuksena oli löytää keltanokkaliitäjien joukosta isoliitäjiä, joka olisi minulle uusi wp-laji. Yritys palkittiin, kun löysin yhden linnun lentemässä keltanokkaliitäjien joukossa. 

Onnistuneen "projektin" myötä lähdimme majoitukseen hieman siistiytymään illallista varten. Puuhastelumme keskeytyi porukan huutoihin....lajista ei ollut vielä mitään hajua kun ryntäsin huoneestamme ulos. Pihalla porukka tähysteli taivaalle ja itse juoksin Markun viereen kysymään mistä oikein oli kyse. Britit olivat löytäneet majoituksen läheltä punarintakardinaalin, joka tietenkin oli nyt häviksissä. Yht'äkkiä lintu lensi meidän yli ja itsekin näin lentävän linnun, joka laskeutui rinteeseen. Yrittämisestä huolimatta lintua ei enää illan aikana löytynyt. No, toivottavasti löytyy vielä uudelleen, koska pinnaa en ottanut lentävästä linnusta, josta en oikeasti nähnyt oikein mitään.