Ensimmäiset amerikkalaiset myrskyn silmässä

Tuuli oli voimistunut myrskyksi yön aikana ja heräsin muutamaan otteeseen ikkunoiden paukkeeseen. Hetken mietittyäni laitoin sukkani ikkunoiden väliin ja näin niiden pauke lakkasi. Aamulla myrsky jatkoi luonnon riepottamista ja ensimmäiset askeleet otettiin kunnon trooppisessa kelissä. Vettä ja tuulta sai aistia ihan toden teolla. 

Ensimmäiseksi menimme Paul da Praian, mutta emme havainneet liejukanaa ja silkkihaikaraa kummoisempaa. Jatkoimme matkaa satamaan, mutta näkyvyys oli todella karsea. Muutamia lokkeja kyyhötti satama-altaassa ja ensimmäiset kaksi valkoperäsirriä lensi jostain eteemme. Myös yksittäinen pikkukuovi lensi ohitsemme, mutta valitettavasti yksilö oli Euroopan kantaa. 

"Aamun ankeutta"

Paul da Praia:n puskat saavat kyytiä

Surkeasta kelistä huolimatta jatkoimme matkaa legendaariselle Cabo da Praia:n kahlaajarannalle. Kelistä huolimatta löysimme mm. keltajalkaviklon, kanadantyllin ja punajalkaviklon, joka on paikallisesti kova laji. Ihmetellessämme kahlaajia saapuivat paikalle myös ystäväni Seppo ja Hannu. He olivat juuri saapuneet saarelle ja lento oli kuulemma ollut ikimuistoinen :-)

Hetken jutustelun jälkeen lähdimme kohti Angra do Heroismon satamaa, jossa on viihtynyt jo lähes kaksi vuotta amerikkalaislaji paksunokkauikku.  

Paksunokkauikun etsintää

Lintu löytyikin aika nopeasti veneiden välistä. Yritin ottaa muutaman dokumenttikuvan siitä - alla yksi näistä.

Paksunokkauikku

Uikun jälkeen kävimme lounastamassa ja tämän jälkeen päätimme mennä etsimään saaren sisäosissa jo pidempään viihtynyttä amerikanharmaalokkia. Maisemat olivat kyllä hyvin samanlaiset kuin Irlannissa. Varsinkin kun keli oli aika surkea.

Reilun tunnin etsinnän jälkeen etsimämme löytyi. Lintu on todennäköisesti toisen kalenterivuoden yksilö ja paljon vaaleampi kuin aikaisemmin näkemäni yksilö. Näin elokuussa 2010 Irlannissa ensimmäisen kalenterivuoden yksilön ja nyt olikin mielenkiintoista vertailla pukutuntomerkkejä.

Amerikanharmaalokki

Iltapäivällä keli parani ja aurinko alkoi jälleen paistamaan. Päätimme viettää loppupäivän kahlaajia ihmetellessä. Matka jatkui siis takaisin Capo da Praia:n. Vuorovesi oli nyt korkealla, joten linnut olivat kivasti näkyvillä myötävalossa. Paikalla näimme mm. 19 valkoperäsirriä, 5 isosirriä, 4 kuovisirriä, suosirrejä, pulmussirrejä, 2 keltajalkavikloa, 2 punajalkavikloa, amerikanrantasipin, 16 mustapyrstökuiria, 2 tylliä, 2 kanadantylliä ja 10 tundrakurmitsaa.
 

kahlaajien ihmettelyä

Capo da Praia

Kahlaajien katsomisen välissä käväisimme Hannun ja Sepon kanssa katsastamassa meriliikenteen ja tilanne näytti aika hyvältä. Keltanokkaliitäjiä risteili sinne ja tänne ja näin olin saanut jo neljä uutta WP-pinnaa päivän aikana. Vaikka aamulla näytti siis pahalta, kääntyi päivä varsin hyväksi. Oli todella mielenkiintoista katsella talvipukuisia kahlaajia ja opetella niiden pukutuntomerkkejä. Myös lokkirintama tarjosi ihan kiitettävästi päänvaivaa.

Saapuessamme majoitukseen oli "härkätaistelu" jälleen alkanut. Tälläkertaa näyttämönä toimi majoituksemme eduskatu ja näin mekin pääsimme kantamuksinemme osalliseksi tästä "juhlasta". No pääsimme ehjin nahoin huoneisiimme ja olihan sitä pakko mennä parvekkeelle seuraamaan.

Härkä ja sen kohde

"tilanne päällä"

Euroopan halki kohti pikkusaarta

Nyt alkanutta lähes kahden viikon ulkosaariretkeä ei oltu mitenkään suunniteltu tälle vuodelle. Ajatus keikasta Azoreille oli toki mielessä, mutta suunnitelmissa vasta vuonna 2015. No asiat eivät aina mene näin ja elokuun lopussa ystäväni Markku soitti ja kysyi mahdollisuuksistani lähteä lokakuun alussa Corvolle. Vaikea tuollaiseen kysymykseen on kieltävästi vastata ja aloin heti järjestelemään asioita. Yllättäen kaikki loksahti paikalleen ja varausten, duunien ja lasten hoitojen osalta retki oli siis mahdollista tehdä.  Seuraavina päivinä pyrin päivittämään sanoin ja kuvin retkeäni eri Azoreiden saarissa. 

Vaatimaton 14 tunnin menomatka alkoi sateisesta Helsingistä ja lento lähti hieman myöhässä. Onneksi ei kuitenkaan liian myöhässä, koska ensimmäinen vaihtoni Genevessä oli aika tiukka. No vaihto meni ihan ok - tosin isoimman mietintäaiheen antoi lentoni aikana Suomesta löydetty aavikkokultarinta. Lintu  oli vasta Suomen toinen havainto ja ensimmäinen bongattavissa oleva. No ei auttanut jäädä harmittelemaan - elämä on valintojen tekemistä ja nyt olin saanut mahdollisuuden matkata kauas ja niimpä seuraavan lennon myötä saavuin Lissaboniin. 

Siellä minulla oli 5 tunnin vaihtoaika ja aikomukseni oli yrittää Lissabonin lähettyvillä esiintyviä C-kategoria lajeja. Kaikkiaan alueelta löytyy 4 tällaista, joista päätin kokeilla mustapääkutojaa, kultapiispaa ja vahanokkaa. Riisimainan olin päättänyt jättää paluumatkalle. Auton vuokraaminen kävi helposti  ja pääsin matkaan kohtuullisen nopeasti. 

Esiintymispaikka löytyi kivasti retkiraporteista tuttujen koordinaattien avulla. Heti kun hyppäsin autosta ulos kuului aivan valtava sirkutus ja laulu. Syke kohosi joka askeleella ja ajatukset uusista lajeista veivät miehen mukanaan. Laulava pikkulintuparvi osoittautui vahanokkaparveksi ja lintuja oli noin kymmenkunta samassa parvessa. Odottelukaan ei tuottanut uusia lajeja ja niimpä lähdin kiertämään aluetta.

Puskissa pyöriminen pisti hien pinnalle, koska ilma oli vaatimattomasti +26 ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Täällä oli siis täydellinen lomailukeli :-)

C-kategorialajien habitaattia

 Vaikka yritin katsoa jokaisen puskan ja linnun tarkasti ei etsimiäni vaan tuntunut löytyvän. Välillä kyllä etsiminen meni kohtuullisen haastavaksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Haussa on siis varpusta pienempiä pikkulintuja ja paikalliset puskat ovat kohtuullisen tiiviitä.

Lähes kahden tunnin komppaaminen ei tuonut enää uusia lajeja. Paikalla kyllä näkyi mm lehmähaikara, harmaahaikara, tuulihaukka, harmaasieppo, samettipääkerttu, heinäkerttu, peukaloinen, keltahemppo ja lisää vahanokkia. No ei auttanut kun palata takaisin lentokentälle yhden uuden lajin voimin. Paluumatkalle jäi siis haettavaa.

Viimeinen lentoni kohti Terceiraa lähti ajallaan ja saareen saavuimme hieman yli seitsämän paikallista aikaa. Majoituspaikkakin löytyi helposti ja mukavaksi yllätykseksi samassa majatalossa oli kaksi saksalaista lintumiestä majoittuneena. Heidän ja talon isännän kanssa rupateltiin pitkälle iltaan. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla ilmaiseksi, koska saaressa on käynnissä iso härkäfestivaali. Päivällä härkiä juoksutetaan kaduilla ja illalla ihmiset kiertävät talosta toiseen syöden ja juoden. Luonnollisesti musiikki myös soi ja soi muuten aika pitkään aamulle :-)  

Talon isäntä ja isännän tarjoilut

Linturikas Utö

Viikonlopun sää näytti jo viikon keskivaiheella varsin lupaavalta. Saderintamat ja oikeansuuntainen tuuli lupasi viikonlopulle mainiota lintukeliä. Pimenevässä perjantai-illassa Eivor kuljetti matkaajia Saaristomeren ulkosaariin. Saapuessamme hieman ennen puoltayötä Utö:n sade oli alkanut ja voimakas tuuli toivotti matkaajat tervetulleiksi. 

Herääjän mielestä kello soi aivan liian aikaisin lauantaiaamuna. Vaikka väsytti, aamiaisen jälkeen suuntasin sateiseen maastoon. Ajattelin, että mennään ensin luotsiasemalle staijaamaan. Siellä sitten seisoin 0650 sateen hellimänä. Muutto ei ollut mitenkään runsasta vaikka saapuessamme yöllä rastaiden yömuuttoäänet hallitsivat yötaivasta. Meno oli rauhallista, niin maalla kuin merellä. Muutamia metsäkirvisiä, rastaita ja rautiaisia muutti. Myös varpushaukkoja saalisteli runsaasti jo aamusta. Puoli kahdeksan aikoihin saaren valtasi etelästä saapunut rankka vesisaderintama, jonka myötä päätin kiikuttaa kaukoputken majoitukseen.

Sateinen aamu Utössä

Arvailujen mukaisesti saari oli täynnä pikkulintuja, joita aloin etsiskellä ja valon salliessa myös kuvailla. Erityisesti laulurastaita, peippoja, hippiäisiä, punarintoja ja harmaasieppoja vilisti jokapaikassa. 

Harmaasieppo

Hippiäinen

Harmaasieppo

Punarinta

Päivän paremmasta pikkulintulajista vastasivat saaressa jo pidempään viihtyneet nuoret pikkusiepot. Saaressa havaittiin päivän aikana 4-5 eri yksilöä. Alla kuva yhdestä. Tämä lintu löytyi "jalkapallokentän" laidalta. 

Päivä oli myös muiden kuin pikkulintujen osalta lajirikas. Varpushaukkojen lisäksi saaressa havaittiin 3-4 muuttohaukkaa, muutama sinisuohaukka, tuulihaukkoja, ampuhaukkoja, ruskosuohaukka ja muutama mehiläishaukka. Haukkarintaman lisäksi myös muutama kahlaajalajikin nähtiin, punakuirin, kapustarinnan ja tyllin muodossa. Päivän kovin havainto tehtiin Gamlapostenin luona, kun taigauunilintu äänteli ja näyttäytyi hetkittäin. Kuitenkaan tämä idän ihme ei ollut se päivän kovin havis vaan pikkutikka vei potin kotiin. 

Katseltavaa riitti pitkin päivää, mutta kuvaamisen osalta vaihteleva sää teki kuvaamisesta haastavan. Oikeastaan jo puoli viiden jälkeen ei edes aukeassa maastossa pystynyt kuvaamaan, koska paksu saderintama esti valon riittävyyden. Toisaalta rintaman repeillessä valot olivat hyvin kauniit ja lämpimät.

Sunnuntaiaamu valkeni lauantain kopiona. Pienen tihkusateen saattelemana päätin käyttää muutamat retkeilytunnit itärannan ympäristöön. Kuten kuvasta näkyy, moni muukin oli päättänyt tehdä samoin. Itäniityn "rari"puska keräsi saarijengin kasaan, mutta puska ei ollut antopäällä. Peruskauraa riitti, hippiäisten, rautiaisten, peippojen ja rastaiden muodossa. Toki myös muutama lehtokerttu ja mustapääkerttu löytyi. Kellon näyttäessä 11.15, oli tullut aika jättää saari taas kerran. Olisihan saaressa viihtynyt vähen pidempäänkin, mutta siihen ei nyt ollut mahdollisuutta.