Jurmo 20-22.4.

Useamman vuoden tauon jälkeen lähdimme Mika Korkin kanssa perjantaina tarkistamaan Jurmon lintuaseman "statuksen". Asema on ollut meille molemmille nuoruusvuosien ykkösretkikohde ja molemmilla taitaa olla saaressa vietettyjen vuorokausien määrä pitkälti yli 200. Näinä vuorokausina saari on tarjonnut meille upeita lintuelämyksiä, mutta myös mahtavan meren pauhua.

Matka saareen kestää useamman tunnin ja yhteysaluksessa on aina aikaa jutella muiden lintumiesten kanssa. Tälläkin kertaa Utö:n saareen matkasi tuttuja helsinkiläisiä lintumiehiä. Minä ja Mika nautimme laivalla kunnon kahvit ja pitihän sitä hieman juhlistaa 500 wp pinnan rajan ylittämistä....vaikka se on "aika vähän" niin tietyt rajapyykit suorastaan vaativat kosteaa...

Herätyskello soi armottomasti 0500 ja aamiaisen jälkeen oli aika kipua "muinaismuistolle" aamuvakioon. Aamu heräsi sateisena ja tuulisena. Niimpä mitään ihmeempää ei muuttanut, onneksi muutama kuoviporukka piti mielen virkeänä.

Kahden tunnin vakion jälkeen kävimme aamukahvilla mökissä ja sen jälkeen matka jatkui länsipäähän reittiä laskemaan. Yllätykseksi lintuja oli aika vähän ja parasta antia taisia olla heinätavipari. Eteläriutalla oli aika juoda lämpimät teet, koska 11m lounaistuuli alkoi tuntua "luissa".

Reitin jälkeen painuimme lounaalle ja lounasnokosille mökille. Tunnin tirsojen aikana ilma olikin yllättäen kirkastunut ja lämpötila läheni +10. Kylällä pyöri järripeippoja ja peippoja, joten käytimme hetken aikaa tarkistamalla kunnolla kylän lintutilanteen.

Kylän komppauksen jälkeen painuimme vielä illaksi etelärannalle, joka on yksi minun suosikkipaikoistani. Lintuja on yleensä kivasti näköisällä ja kalamökin rannassa on leppoisa ihmetellä maailman menoa.

Illalla saunoimme ja paransimme maailmaa ihan kunnolla, joten sunnuntaiaamun herätys tuli "yllättäen". Aamu kuitenkin valkeni hyvin kauniina ja tyynenä.  Aurinko värjäsi maiseman kauniin keltaiseksi ja kyllä silmä lepäsi. Lintujakin meni ihan erilailla ja katsottavaa riitti. Vakion aikana lepiköstä kuului myös kevään ensimmäinen pajulintu.

Vakion jälkeen kiersimme vielä hieman itäpäätä ennen kuin oli pakko palata mökille siivoamaan. Siivottuamme mökin oli aika kävellä satamaan odottamaan yhteysaluksen saapumista. Satamasta yhytimme odotellessamme kaksi naaraspukuista mustaleppälintua eli Jurmo ei jättänyt tälläkään kertaa retkeläisiä tyhjin käsin. Kokonaisuudessaan varsin leppoisa retki!

Viimeiset kaksi päivää

Pilvisen kelin jatkuessa päätimme lähteä varhain liikkeelle kohti Al-Abraq. Päästyämme perille kohtasimme ikäväksemme melkoisen määrän metsästäjiä. Tilanteen kärjisti vielä yksi röyhkeä metsästäjäporukka, joka ajeli ammuskelemassa lintuja keitaan aitojen sisäpuolella. Onneksi meidän läsnäolo hieman rauhoitti heidän puuhia ja lopulta hekin siirtyivät aitojen ulkopuolelle. Silti oli aika karseaa katsella ja kuvailla lintuja, kun toiset ampuivat kaikkea mikä lensi.

Suttuinen keli oli "pudottanut" lintuja muutolta aivan mielettömästi. Tällaista pikkulintujen määrää en ollut missään aikaisemmin nähnyt. Koska lintuja oli runsaasti ja vielä taivaskin pilvinen päätin ryhtyä kuvaamaan lintuja todenteolla. Aika kului kivasti kuvaillessa kivikkosatakielijä ja ruostepyrstöjä.

Kuvauksen keskeytti poikien huuto "Pennatus". Kaunis tunmanmuodon pikkukotka pyöri hetken aivan meidän päällä, kunnes lähti liukumaan kohti aavikkoa. Onneksi suuntasi aavikolle, jotta metsästäjät eivät päässeet paukuttelemaan. Päivän edetessä lähdimme kiertämään keidasta. Lintuja riitti todella paljon, mutta valitettavasti myös ammuttuja kituvia lintuja tuli vastaan. Jouduimme lopettamaan useamman yksilön.

Jouni löysi keitaan reunalta kääpiökertun, jonka johdosta keräännyimme kasaan. Lintu kuitenkin teki katoamistemput. Etsinnän keskeytti aavikolla noussut hiekkamyrsky. Aika ripeään tahtiin päätimme siirtyä auton suojaan. Hiekkamyrsky oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus,mutta onneksi kyseessä ei ollut mikään aivan älytön myrsky. Iltapäivällä ilma alkoi seljetä ja pääsimme jatkamaan retkeilyä.

Kierrellessämme reunapeltoja löytyi ensin yksi ja lopulta kaksi basrankerttua. Linnut liikkuivat jännästi puissa ja välillä jopa pelloilla. Mukavaa toki oli, että linnut päästivät meidät kuvausetäisyydelle ja luonnollisesti ruutua alkoi syntyä. Aikamme kuvattuamme jatkoimme matkaa, mutta pitkälle emme päässeet. Jouni oli nyt löytänyt mielenkiintoisen kultarinnan, jossa oli raman piirteitä. Kovan taputukset jälkeenkään linnut identiteetti ei meille aivan auennut. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin kummallisesti käyttäytyvä vaaleakultarinta, joka ei kertaakaan "pumpannut" pyrstöään edestakaisin. Itseasiassa lintu heilutti pyrstöään vaakatasossa sivulta toiselle.

Kultarintacasen jälkeen jatkoimme kiertelyä, kunnes huomasin puussa istuvan pedon. Pojat saivat linnun nopeasti kiikareihin ja nyt alkoi tapahtua. Lintu oli varpushaukkalaji, mutta mikä? Äkkiä lintu lennähti, mutta onneksi laskeutui toiseen puuhun. Nyt linnun identiteetti paljastui - arovarpushaukka! Lintu antoi hetken vielä itseään katsella, kunnes otti siivet alle. Pitkä päivä oli saanut upea lopetuksen.

Hämärtyvässä illassa yritimme vielä aavikkokehrääjää, mutta yritys ei tuottanut tulosta. Toisaalta aavikolla tähtitaivas on kyllä todella hieno näky. Hotellille palasimme hieman ennen kymmentä ja takana oli tiukka 17 tunnin retki. Oli siis aika mennä nukkumaan.

Aamulla lähdimme jälleen Al-Abraq:n. Paikalle oli saapunut myös brittiläisryhmä, jonka oppaana Pekka toimi nyt. Linnut olivat kirkkaan yön jäljiltä lähes kadonneet. No päätimme kuitenkin kierrellä paikkoja, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Puolenpäivän aikoihin päätimme poistua paikalta, koska olimme päättäneet käydä katsomassa Irakin vastaista rajaa. Raja oli vahvasti varustettu, joten rajaloukkausta ei päässyt syntymään.

Retkemme viimeiseksi kohteeksi valitsimme Doha Spit:n upeat kahlaajarannat. Lintuja oli jälleen runsaasti ja opeteltava riitti. Minua erityisesti kiinnostivat ylänkötyllin eri puvut ja tietenkin paikalla pyörineet tiirat. Itseasiassa paikalla havaitsimme 6 lajia eri tiiroja, joten katseltavaa riitti.

Pimeän tullen palautimme auton kentälle ja painiminen taksilla hotelliin. Oli tullut aika pakata kamat. Aamulla takaisin Suomeen.

Sadepäivän helmet

Perinteiseen tapaan lähdimme liikkeelle heti viiden jälkeen, mutta tällä kertaa ilma oli viileää ja kosteaa. Lämpötila oli laskenut +23 tienoille ja ilmassa oli sateen tunnelma. No sadetta saatiinkin pitkin päivää ja lämpötila ei noussut koko päivänä +28 päälle.

Aamun ensimmäinen kohde oli Jahra Outfall. Isoin odotuksin kiertelimme kaislikon reunoja, mutta mitään ruokosirkkalintua ja rastaskerttusta parempaa ei paikalta löytynyt. Myös paikalla pesivät osmankäämikertut olivat varsin hiljaisia.

Jatkoimme matkaa Mutallah farm:lle, jossa vietimme tunteja välillä sadetta palmun alla pidellen. Paikka kuhisi pikkulintujen ja kovalla komppauksella kaivoimme esiin uudeksi retkilajiksi satakielen. Lintu kylläkään ei näyttänyt kovinkaan tutun oloiselta, koska oli hyvin harmaa.

Paikan muita mukavia lajeja olivat balkkaninsieppo, punapyrstölepinkäinen rotua phoenicuroides ja mustaleppälintu rotua semirufus. Varsinkin mustaleppälintu oli hyvin yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään varsin leppoisasti.

Päivän viimeiseksi kohteeksi valitsimme Qasr joka on yksi Kuwait Cityn monista keskusplantaaseista. Tosin tämäkin viljelyalue oli todellakin nähnyt jo parhaat aikansa. Itseasiassa paikka oli varsin rähjäisessä kunnossa, mutta juuri rähjäisyyden syystä "tuoksui" rarimestalta. Heti pysähdyttyämme löysimme paikallisen smyrnankalastajan, joka oli minulle uusi wp pinna. Samasta paikasta löytyi myös neljä Intianmainaa, joita jäimme Sepon kanssa kuvailemaan. Markku, Pekka ja Jouni lähtivät kiertelemään paikkaa.

Kuvattuamme tarpeeksi mainoja, lähdimme mekin Sepon kanssa kiertelemään paikkoja. Välillä kuvailimme naaraspukuista balkkaninsieppoa. Saavuttuamme alueen keskiosiin, löysimme maassa istuskelevan vihermehiläissyöjän, joka osoittautui hyvin yhteistyökykyiseksi. Siinä "filmi" paloi, kun suomipojat saivat kuvata lähietäisyydeltä upeaa vihreää lintua.

Meidän kuvaussession keskeytti Jounin huuto " griseldis"! Laitoimme aika nopeasti jalkaa jalan eteen ja pääsimme havaintopaikalle....pojat selittivät, että tuossa se pomppi ihan avoimesti....sydän pomppaillen odotimme linnun näyttäytyvän myös meille. Aika nopeasti huomasinkin linnun kiipeilevät avoimesti ruovikon reunassa.

Voi sitä onnen purkausta kun ehdoton ykköstargetlaji basrankerttu oli nyt hoidossa ja vielä millä tavalla! Lintu näyttäytyi meille hyvin avoimesti ja saimme ihailla sitä kaukoputkella kaikessa rauhassa. Oli aika melkoisten kättelyiden, koska Markku oli kuitannut nyt toisen wp pinnan reissun aikana. Nyt Suomen wp-kärjen pinnat kirjoitetaan luvuin 759, hulppeaa!

Aikamme kerttua ihmeteltyämme, lähdimme jälleen kiertämään aluetta. No kauan ei tarvinnut kuvailla lintuja, kun Jouni huusi jälleen....ja sitten juostiin. No, nyt hoitui minulle jälleen elis, idänorfeuskerttu. Lintu pomppi käkkärässä ihan rauhassa ja voi sitä hymyä. Sitä oli oikeasti vaikea peitellä.

Paikkalla havaitsimme myös punapäälepinkäisen, 8 hopeatilheä ja yhden hyvin mielenkiintoisen sylvian. Tämän linnun identiteetti ei ole vielä täysin selvä, mutta selvittely on käynnissä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että sateesta huolimatta päivä oli ihan mieletön. Olimme saaneet Sepon kanssa kuvailla upeita lajeja kaikessa rauhassa ja bonuksena päivä antoi minulle kolme uutta wp-pinnaa. Näihin tunnelmiin on hyvä sulkea silmät - aamulla jatketaan :-)