Sadepäivän helmet

Perinteiseen tapaan lähdimme liikkeelle heti viiden jälkeen, mutta tällä kertaa ilma oli viileää ja kosteaa. Lämpötila oli laskenut +23 tienoille ja ilmassa oli sateen tunnelma. No sadetta saatiinkin pitkin päivää ja lämpötila ei noussut koko päivänä +28 päälle.

Aamun ensimmäinen kohde oli Jahra Outfall. Isoin odotuksin kiertelimme kaislikon reunoja, mutta mitään ruokosirkkalintua ja rastaskerttusta parempaa ei paikalta löytynyt. Myös paikalla pesivät osmankäämikertut olivat varsin hiljaisia.

Jatkoimme matkaa Mutallah farm:lle, jossa vietimme tunteja välillä sadetta palmun alla pidellen. Paikka kuhisi pikkulintujen ja kovalla komppauksella kaivoimme esiin uudeksi retkilajiksi satakielen. Lintu kylläkään ei näyttänyt kovinkaan tutun oloiselta, koska oli hyvin harmaa.

Paikan muita mukavia lajeja olivat balkkaninsieppo, punapyrstölepinkäinen rotua phoenicuroides ja mustaleppälintu rotua semirufus. Varsinkin mustaleppälintu oli hyvin yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään varsin leppoisasti.

Päivän viimeiseksi kohteeksi valitsimme Qasr joka on yksi Kuwait Cityn monista keskusplantaaseista. Tosin tämäkin viljelyalue oli todellakin nähnyt jo parhaat aikansa. Itseasiassa paikka oli varsin rähjäisessä kunnossa, mutta juuri rähjäisyyden syystä "tuoksui" rarimestalta. Heti pysähdyttyämme löysimme paikallisen smyrnankalastajan, joka oli minulle uusi wp pinna. Samasta paikasta löytyi myös neljä Intianmainaa, joita jäimme Sepon kanssa kuvailemaan. Markku, Pekka ja Jouni lähtivät kiertelemään paikkaa.

Kuvattuamme tarpeeksi mainoja, lähdimme mekin Sepon kanssa kiertelemään paikkoja. Välillä kuvailimme naaraspukuista balkkaninsieppoa. Saavuttuamme alueen keskiosiin, löysimme maassa istuskelevan vihermehiläissyöjän, joka osoittautui hyvin yhteistyökykyiseksi. Siinä "filmi" paloi, kun suomipojat saivat kuvata lähietäisyydeltä upeaa vihreää lintua.

Meidän kuvaussession keskeytti Jounin huuto " griseldis"! Laitoimme aika nopeasti jalkaa jalan eteen ja pääsimme havaintopaikalle....pojat selittivät, että tuossa se pomppi ihan avoimesti....sydän pomppaillen odotimme linnun näyttäytyvän myös meille. Aika nopeasti huomasinkin linnun kiipeilevät avoimesti ruovikon reunassa.

Voi sitä onnen purkausta kun ehdoton ykköstargetlaji basrankerttu oli nyt hoidossa ja vielä millä tavalla! Lintu näyttäytyi meille hyvin avoimesti ja saimme ihailla sitä kaukoputkella kaikessa rauhassa. Oli aika melkoisten kättelyiden, koska Markku oli kuitannut nyt toisen wp pinnan reissun aikana. Nyt Suomen wp-kärjen pinnat kirjoitetaan luvuin 759, hulppeaa!

Aikamme kerttua ihmeteltyämme, lähdimme jälleen kiertämään aluetta. No kauan ei tarvinnut kuvailla lintuja, kun Jouni huusi jälleen....ja sitten juostiin. No, nyt hoitui minulle jälleen elis, idänorfeuskerttu. Lintu pomppi käkkärässä ihan rauhassa ja voi sitä hymyä. Sitä oli oikeasti vaikea peitellä.

Paikkalla havaitsimme myös punapäälepinkäisen, 8 hopeatilheä ja yhden hyvin mielenkiintoisen sylvian. Tämän linnun identiteetti ei ole vielä täysin selvä, mutta selvittely on käynnissä. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että sateesta huolimatta päivä oli ihan mieletön. Olimme saaneet Sepon kanssa kuvailla upeita lajeja kaikessa rauhassa ja bonuksena päivä antoi minulle kolme uutta wp-pinnaa. Näihin tunnelmiin on hyvä sulkea silmät - aamulla jatketaan :-)

Välipäivän tuntua

Lämpimän yön jäljiltä lähdimme toiveikkaina kohti SARN:n luonnonsuojelualuetta, jonne ei ole mitään asiaa ilman asianmukaisia kulkulupia. No meillä luvat olivat kunnossa ja portti aukesi kiltisti.

Paikka on valtava aidattu alue, jonka sisältä löytyy monenlaista biotyyppiä. Vaikka aidattu luonnonsuojelualue kuulostaa aika karulta, niin täällä aidoilla on oikeasti merkitystä. Niillä rajoitetaan eläinten laiduntamista, lähinnä dromedaarien osalta. Eron kyllä huomasi varsin helposti, koska aavikko oli aitojen sisällä paikka paikoin matalaa pusikkoa ja aitojen ulkopuolella vain yhtä ja samaa hiekkaa.

Kuljimme koko aamupäivän aluetta lävitse, mutta mitään ihmeellistä ei tullut vastaan. Toisaalta aina on mukava katsella arosuohaukkoja, arokotkija ja arovarpusia. Ennen poistumista tarkistimme vielä perinteisen kirjosiipikiurupaikan, mutta mitään ei näkynyt. Päätimme kuitenkin yrittää tosissaan ja itse jalkauduin aavikolle toden teolla. Kävelin upeaa aavikkoa sinne tänne ja olin kuulevinani aika-ajoin lajityypillistä laululentoa. No aikani kuljeskelin, eikä hommasta meinannut tulla valmista, kunnes autolle jäänyt muu retkiporukka huitoi minut takaisin autolle. Sinne päästyäni sain kuulla, että tien toisella puolella soidinsi upea kirjosiipikiuru. Nopeasti lintu pomppasikin jälleen ilmaan ja teki upean lauluesityksen. No otin vielä muutamia askeleita lintua kohden, jotta näkisin sen vielä paremmin.

Tässä vaiheessa lintu otti hatkat ja lensi suoraan meidän poistumistielle. No ei muuta kuin autoon ja "perään". Pääsimmekin lähestymään lintua ja muutaman ruudun sain otettua, ennen kuin lintu lensi jälleen muualle.

Poistuttuamme alueelta palasimme kaupunkiin, koska Pekan piti hakea meille uudet kulkuluvat Kabd:n tutkimusalueelle. Me jäimme lounastamaan Pekan hakureissun ajaksi. Lounas sai tylyn lopetuksen, kun Pekka palasi. Hän ei ollut saanutkaan meille kaikille kulkulupia vaan ainoastaan yhdelle hänen lisäkseen. No päätimme, että arvomme luvan saajan. Markku toimi onnettarena, koska hänellä ei ollut paineita päästä paikalle. No onni suosi minua tälläkertaa ja pääsin nyt Pekan kanssa kyseiselle tutkimusalueelle. Muu tiimi jäi Jahva Pool Reservaan.

Isoin odotuksin saavuimme paikalle, mutta useamman tunnin kiertely aavikolla ei tuonut tavoitelajejamme esiin. Näin jäi saharanvarpuskiuru ja arabianaavikkoakiuru odottamaan tulevia retkiä. No ihan tyhjinkäsin ei tarvinnut palata, koska näimme paikallisen isokorvaisen ketun. Kyseessä on meidän ketun serkku, joka on harmaa ja hyvin isokorvainen. Suorastaan aika hassun näköinen. Valitettavasti kettu oli kaukana ja en saanut siitä kuvia.

Keidas aavikolla

Starttasimme aamulla hieman jälkeen neljän, koska meillä olisi reipas ajomatka edessä. Päivä ei ollut vielä valjennut, mutta lämpötila oli jo +24. Valon lisääntyessä huomasimme taivasta peittävät hunnun, joka oli heikko hiekkamyrsky. Onneksi keli parani aamun edetessä.

Al-Abraq on käsittämätön keidas keskellä aavikkoa. Itseasiassa asfalttitieltä lähdetään ajamaan autiomaahan ja matka ei ole ihan lyhyt vaan lähempänä kymmentä kilometriä. No oppaamme Pekka ajeli aavikolla totutusti ja löysimme hienosti perille.

Tunnelma perille saavuttuamme oli hyvin odottava, koska kyseessä on iso vehreä alue keskelle ei yhtään mitään. Miten ihmeessä tuollainen keidas voi olla mahdollinen. Kiertelimme paikkaa tuntien ajan ja lintuja näkyi kivasti. Parasta antia olivat kivikkosatakielen ja luonnollisesti minulle uutena lajina harmaakultarinta. Kyseistä lajia näimme paikalla 4 eri yksilöä. Lisäksi arovarpunen kirjokerttu olivat kivoja bonuslajeja.

Paikalla havaitsimme myös kolme isoa liskoa, jotka ovat Pekan mukaan kasvissyöjiä. No otukset olivat kyllä hieman isompia kuin meidän sisiliskot, koska nämä tyypit olivat sellaisia metrin pituisia. Sain kuvattua niitä ihan kivasti ja odotan innolla, kun saan laitettua kuvia reissustamme tänne. Niitä siis luvassa ensiviikolla.

Vaikka paikka oli upea kokemus, niin päällimmäiseksi jäi surullinen tunnelma. Surullisuuden tai oikeastaan jopa kiukun tunteen sai aikaiseksi silmitön lintujen ammuskelu, joka valitettavasti on maan yleinen tapa. Meillä on ollut hyvä tuuri, kun emme ole vielä tätä ennen törmänneet arabimetsästäjiin. No tänään törmäsimme heihin ja samalla jouduimme lopettamaan kituvia lintuja.

Illaksi ajoimme jälleen Jahra Pool Reserveen. Paikka osoitti jälleen oivallisuutensa. Jouni jäi tornille staijaamaan, kun me jatkoimme kaislikon reunaan. Ei mennyt aikaakaan, kun kaislikon sisältä alkoi kömpiä huitteja reunaan ruokailemaan. Sain kuvattua luhtahuittia, pikkuhuitteja ja luhtakanaa.

Illalla laskimme yhteislajimäärän, kun retki on nyt puolivälissä. Tähänmennessä olemme havainneet 146 lajia. Tästä on hyvä jatkaa, nyt unten maille.