Starttasimme aamulla hieman jälkeen neljän, koska meillä olisi reipas ajomatka edessä. Päivä ei ollut vielä valjennut, mutta lämpötila oli jo +24. Valon lisääntyessä huomasimme taivasta peittävät hunnun, joka oli heikko hiekkamyrsky. Onneksi keli parani aamun edetessä.
Al-Abraq on käsittämätön keidas keskellä aavikkoa. Itseasiassa asfalttitieltä lähdetään ajamaan autiomaahan ja matka ei ole ihan lyhyt vaan lähempänä kymmentä kilometriä. No oppaamme Pekka ajeli aavikolla totutusti ja löysimme hienosti perille.
Tunnelma perille saavuttuamme oli hyvin odottava, koska kyseessä on iso vehreä alue keskelle ei yhtään mitään. Miten ihmeessä tuollainen keidas voi olla mahdollinen. Kiertelimme paikkaa tuntien ajan ja lintuja näkyi kivasti. Parasta antia olivat kivikkosatakielen ja luonnollisesti minulle uutena lajina harmaakultarinta. Kyseistä lajia näimme paikalla 4 eri yksilöä. Lisäksi arovarpunen kirjokerttu olivat kivoja bonuslajeja.
Paikalla havaitsimme myös kolme isoa liskoa, jotka ovat Pekan mukaan kasvissyöjiä. No otukset olivat kyllä hieman isompia kuin meidän sisiliskot, koska nämä tyypit olivat sellaisia metrin pituisia. Sain kuvattua niitä ihan kivasti ja odotan innolla, kun saan laitettua kuvia reissustamme tänne. Niitä siis luvassa ensiviikolla.
Vaikka paikka oli upea kokemus, niin päällimmäiseksi jäi surullinen tunnelma. Surullisuuden tai oikeastaan jopa kiukun tunteen sai aikaiseksi silmitön lintujen ammuskelu, joka valitettavasti on maan yleinen tapa. Meillä on ollut hyvä tuuri, kun emme ole vielä tätä ennen törmänneet arabimetsästäjiin. No tänään törmäsimme heihin ja samalla jouduimme lopettamaan kituvia lintuja.
Illaksi ajoimme jälleen Jahra Pool Reserveen. Paikka osoitti jälleen oivallisuutensa. Jouni jäi tornille staijaamaan, kun me jatkoimme kaislikon reunaan. Ei mennyt aikaakaan, kun kaislikon sisältä alkoi kömpiä huitteja reunaan ruokailemaan. Sain kuvattua luhtahuittia, pikkuhuitteja ja luhtakanaa.
Illalla laskimme yhteislajimäärän, kun retki on nyt puolivälissä. Tähänmennessä olemme havainneet 146 lajia. Tästä on hyvä jatkaa, nyt unten maille.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Kahlaajaparatiisi
Retkiporukkaamme (Jouni Riihimäki, Seppo Järvinen ja allekirjoittanut) sai yöllä viimeisen vahvistuksen, kun Suomen wp pinnakärki Markku Santamaa saapui pelipaikalle. Hänen osaltaan yöunet jäivät hyvin lyhyiksi, kun kello herätti kuudelta. Oli aika laittaa vesipullot reppuun ja painua ulos odottamaan opastamme.
Pekka saapui ajallaan ja lähdimme kohti Green Island. Kauan ei tarvinnut paikalla pyöriä, kun kohdelaji punaperäbulbuli näyttäytyi. Itseasiassa lintuja näkyi lopulta min. 5 kappaletta ja osaa pääsin myös kuvaamaan. Kuvauksen tiimellyksessä silmiini osui viereiseen oksaan laskeutunut punakottarainen. Lintu oli kaunis koiras ja luonnollisesti "filmiä" paloi.
Saaren erikoisuuksiin kuuluu myös oliivikutoja, joka tosin on D-kategorialaji. Paikalla hyöri kaunis keltapäinen koiras ja vähemmän korea harmaa naaras. Sain joitain dokumenttikuvia koiraasta, mutta mässäilemään ei todellakaan päässyt. Kutoojat ovat saaneet nimensä omalaatuisesta oksista kyhätystä pallopesästä, joita näkyikin muutamia.
Seuraavaksi siirryimme Jahra Farmsille, josta löytyikin heti Intianmainat. Paikalla näkyi lopulta viisi kaunista lintua, mutta kuvaamaan arat linnut eivät päästäneet. Ihasteltuamme riittävästi lintuja lähdimme koluamaan itse paikkaa. Lintuja ei kauheasti ollut, mutta yht'äkkiä edestäni lennähti pellolle koirassieppolintu. Onneksi lintu palasi takaisin lähtöpuuhunsa, jossa pääsin lintua kunnolla katsomaan. Kyseessä oli minulle uusi laji eli balkkaninsieppo. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään kivasti. Paikalla näkyi myös muutama hopeatilhi.
Kello oli ylittänyt puolipäivää ja oli tullut nousuveden aika. Lähdimme siis kohti Doha Spit:n kahlaajaparatiisia. Vesi olikin hyvässä nousussa saapuessamme paikalle. Myös lämpötila oli noussut uuteen ennätykseen eli + 36 asteeseen. Olosuhteet olivat siis mainiot kahlaajien läpikäyntiin ja niitähän riitti. Paikalla kuhisi ylänkötyllejä, aavikkotyllejä, mustajalkatyllejä, suosirrejä, kuovisirrejä, pulmussirrejä, jänkäsirriäisiä, punakuireja, rantakurveja ja luolakahlaajia sekä karikukkoja. Opiskelun keskeytti näyttävä 34 kahlaajapääskyn muuttoparvi.
Kahlaajien lisäksi opiskeltavaa riitti paikallisissa tiiroissa. Töyhtötiiran ja pikkutöyhtötiiran eripukuisia lintuja pääsi nyt katselemaan suorastaan loistavasti ja vertailumahdollisuuksia oli lukuisia. Nautittuamme kunnolla eripukuisista kahlaajista, päätimme lähteä vielä kalasatamaan.
Paikka on hyvä tiiroille ja lokeille, mutta meidän mielessä oli arabianmerimetsot. Paikalle päästyämme pystyttelimme rauhassa varusteitamme, kun Pekka huomasi satama-altaasta kaksi uimassa ollutta merimetsoa. Linnut nopeasti putkeen ja kas, siinähän sukelteli kaksi arabianmerimetsoa. Markku kuittasi itselleen uuden wp-pinnan, joka on hänen luvuissaan jo todella harvinaista herkkua. Siinä onnitteluiden ja kättelyiden jälkeen jatkoimme lintujen katselua kaikessa rauhassa. Lopulta linnut lähtivät lentoon ja sain muutaman dokumenttikuvan aikaiseksi.
Olemme nähneet tähän mennessä 9 eri arabianmerimetsoa, jota pidän kyllä todella kovana määränä. Itse suunnitellessani retkeä ajattelin, että kun edes yhden näkisi kunnolla. Olemme kuitenkin päässeet katselemaan useampaa lintua hyvin läheltä ja hyvissä valoissa. Superia!
Pekka saapui ajallaan ja lähdimme kohti Green Island. Kauan ei tarvinnut paikalla pyöriä, kun kohdelaji punaperäbulbuli näyttäytyi. Itseasiassa lintuja näkyi lopulta min. 5 kappaletta ja osaa pääsin myös kuvaamaan. Kuvauksen tiimellyksessä silmiini osui viereiseen oksaan laskeutunut punakottarainen. Lintu oli kaunis koiras ja luonnollisesti "filmiä" paloi.
Saaren erikoisuuksiin kuuluu myös oliivikutoja, joka tosin on D-kategorialaji. Paikalla hyöri kaunis keltapäinen koiras ja vähemmän korea harmaa naaras. Sain joitain dokumenttikuvia koiraasta, mutta mässäilemään ei todellakaan päässyt. Kutoojat ovat saaneet nimensä omalaatuisesta oksista kyhätystä pallopesästä, joita näkyikin muutamia.
Seuraavaksi siirryimme Jahra Farmsille, josta löytyikin heti Intianmainat. Paikalla näkyi lopulta viisi kaunista lintua, mutta kuvaamaan arat linnut eivät päästäneet. Ihasteltuamme riittävästi lintuja lähdimme koluamaan itse paikkaa. Lintuja ei kauheasti ollut, mutta yht'äkkiä edestäni lennähti pellolle koirassieppolintu. Onneksi lintu palasi takaisin lähtöpuuhunsa, jossa pääsin lintua kunnolla katsomaan. Kyseessä oli minulle uusi laji eli balkkaninsieppo. Lintu oli yhteistyökykyinen ja antoi kuvata itseään kivasti. Paikalla näkyi myös muutama hopeatilhi.
Kello oli ylittänyt puolipäivää ja oli tullut nousuveden aika. Lähdimme siis kohti Doha Spit:n kahlaajaparatiisia. Vesi olikin hyvässä nousussa saapuessamme paikalle. Myös lämpötila oli noussut uuteen ennätykseen eli + 36 asteeseen. Olosuhteet olivat siis mainiot kahlaajien läpikäyntiin ja niitähän riitti. Paikalla kuhisi ylänkötyllejä, aavikkotyllejä, mustajalkatyllejä, suosirrejä, kuovisirrejä, pulmussirrejä, jänkäsirriäisiä, punakuireja, rantakurveja ja luolakahlaajia sekä karikukkoja. Opiskelun keskeytti näyttävä 34 kahlaajapääskyn muuttoparvi.
Kahlaajien lisäksi opiskeltavaa riitti paikallisissa tiiroissa. Töyhtötiiran ja pikkutöyhtötiiran eripukuisia lintuja pääsi nyt katselemaan suorastaan loistavasti ja vertailumahdollisuuksia oli lukuisia. Nautittuamme kunnolla eripukuisista kahlaajista, päätimme lähteä vielä kalasatamaan.
Paikka on hyvä tiiroille ja lokeille, mutta meidän mielessä oli arabianmerimetsot. Paikalle päästyämme pystyttelimme rauhassa varusteitamme, kun Pekka huomasi satama-altaasta kaksi uimassa ollutta merimetsoa. Linnut nopeasti putkeen ja kas, siinähän sukelteli kaksi arabianmerimetsoa. Markku kuittasi itselleen uuden wp-pinnan, joka on hänen luvuissaan jo todella harvinaista herkkua. Siinä onnitteluiden ja kättelyiden jälkeen jatkoimme lintujen katselua kaikessa rauhassa. Lopulta linnut lähtivät lentoon ja sain muutaman dokumenttikuvan aikaiseksi.
Olemme nähneet tähän mennessä 9 eri arabianmerimetsoa, jota pidän kyllä todella kovana määränä. Itse suunnitellessani retkeä ajattelin, että kun edes yhden näkisi kunnolla. Olemme kuitenkin päässeet katselemaan useampaa lintua hyvin läheltä ja hyvissä valoissa. Superia!
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Kuumaa
Otsikon mukaisesti kuumaa on ollut niin ilmojen kuin lintumaailmankin puolesta. Mutta ennen kuin siirryn kertomaan kahden ensimmäisen päivän tapahtumista on pakko antaa ansaittua kiitosta. Lensimme Turkish Airlines koneilla tänne ja en ole ikinä saanut niin hyvää ruokaa lentokoneessa kuin mitä nyt oli tarjolla. Yleensä koneissa tarjotut sapuskat ovat suorastaan "pelottavia" kokemuksia, mutta nyt oli loistavaa syötävää tarjolla. Muutenkin matka taittui mallikkaasti eli voin kyllä suositella yhtiötä lämpimästi.
Saavuimme Kuwait cityn lentokentälle hieman puolenyön jälkeen ja nopeasti siirryimme hankkimaan viisumeja. Hommaa ottikin oman aikansa, mutta lopulta saimme leimat passeihin. Autonvuokrauksen jälkeen lähdimme pimeään Kuwait cityn yöhön, jonka vilkas liikenne ei rauhoitu edes yöksi. Hotelliin saavuimme hieman ennen kolmea.
Herätyskello soi armottomasti 0530, joten retkelle lähdettiin hieman väsynein silmin. Hotellin pihalta napsahti ensimmäinen elis, kun valkoposkibulbulit mekastivat lähipuissa. Oppaamme Pekka Vågel saapui sovitusti 0550 hotellin eteen ja lähdimme seuraamaan Pekan autoa. Ennen tositoimiin pääsyä haimme myös brittiläis - kanadalaisryhmän heidän hotellista. Auton mittari näytti tässävaiheessa + 28 astetta.
Ensimmäinen pysähdys oli Mutallah, joka on keskellä aavikkoa oleva kasteltu alue. Lintuja oli puskissa ihan kivasti, mutta mitään kaspiankerttua kovempaa ei ollut tarjolla. Tosin kyseinen laji oli itselleni uusi wp pinna ja onneksi näkyi vielä hyvin.
Seuraavaksi menimme vesitehtaalle, jonka puskista yhytimme kääpiökertun ja itselleni uudeksi wp pinnaksi kivikkosatakielen. Lintu oli komea koiras, mutta arkana lintuja en päässyt lähestymisyrityksestä huolimatta kuvausetäisyydelle. Lisäksi ensimmäinen ruostepäälepinkäinen näkyi. Laji tunnetaan kyllä paremmin punapyrstölepinkäisen rotuna, kuin omana lajina.
Seuraavaksi siirryimme maan pohjoisosaan Abdali Farms:n. Paikalla on esiintynyt jo vuosia pensastimaleita, mutta tänä vuonna linnut olivat olleet erittäin heikosti hoidettavissa. Jakauduimme ison etsintäalueen vuoksi kolmeen erillisryhmää. Luvassa oli lämmin kävelyhetkin + 35 asteen lämmössä ilman varjoa :-)
Onneksi brittiläisporukka löysi 2 lintua varsin nopeasti, mutta ennen kuin kaksi muuta ryhmää oli saatu löytöpaikalle olivat linnut tehneet katoamistemput. Ei auttanut kun aloittaa systemaattinen etsintä. Noin tunnin kävelyn jälkeen saimme vapauttavan tiedon etumaastosta ja lopulta kaikki pääsivät ihailemaan yhtä Kuwaitin tärkeimmistä target lajeista. Paikalla oli kaksi lintua, joten taisi olla pesintä meneillään. "Löytömme" oli ensimmäinen sitten tammikuun eli laji oli täysin kateissa lähes 4 kuukautta yrityksistä huolimatta. Hymymme oli sen mukainen.
Seuraavaksi siirryimme Hujalah:n staijaamaan merelle. Nopeasti löytyikin sekä töyhtötiira että pikkutöyhtötiira retkilajeiksi. Lisäksi läheisellä saarella kahlaili n. 20 luolakahlaajaa, jotka olivat koko retkiporukalle wp pinnoja.
Merikohteen jälkeen jatkoimme matkaa yksityiselle farmille, joka kuhisi lintuja. Parhaimpina lajeina löytyi kaksi kaspiankerttua ja upeat viisi hopeatilheä. Tilhet olivat minulle uusi wp pinna, mutta valitettavasti en päässyt niitä kuvaamaan.
Päivän viimeinen kohde oli Jahra Pool Reserve, joka nimensä mukaan oli upea kosteikko. Porttien jälkeen ajoimme letkassa kohti lintuja, kun ensimmäisen auto pysähtyi. Saimme nopeasti kuulla, että he olivat nähneet kenttähyypän laskeutuvat ruovikon taakse. Päätimme pysähtyä ja aloittaa staijauksen, josko hyyppä nousisi lentoon uudelleen. Staijauksen keskeytti rantautunut käärme, joka luikertelikin keskimmäinen auton alle ja sieltä auton moottoritilaan. No käärme hävisi sinne ja me jatkoimme matkaa kohti hyypän putoamispaikkaa. Aika nopeasti kärkiauto pysähtyi jälleen ja saimme kuulla että edessä oli suohyyppä. Lintu näyttäytyikin hienosti illan pehmeässä valossa. Hyyppää ihastelessa, olihan kyseessä minulle uudesta wp pinnasta, nousi suohyypän takaa toinenkin hyyppälaji ilmaan. Nyt ilmassa oikeasti oli kenttähyyppä, joka laskeutui jälleen pienen matkan päähän. Lintu kuitenkin jäi hyvin näkyville, joten nyt sai mässäillä kahdella kovalla hyyppälajilla samanaikaisesti.
Kenttähyyppä oli minun 500 WP lajini, joten vuorossa oli reippaat kättelyt ja onnittelut muulta retkiseuralta.
8.4.2012
Aamulla lähdimme liikkeelle samaan aikaan kuin eilenkin. Ensimmäinen kohde oli Jahra Outfalls. Paikalle saapuessamme oli ilma lämmennyt hyvin lämpimäksi, joten juotavaa kului. Paikka kuhisikin erilaisia keltavästäräkin rotuja, joita pääsin myös kuvaamaan. Taustalla lauleskeli myös rastaskerttuja, ruokosirkkalintu ja uutena wp lajina osmankäämikerttunen. Kovasta yrittämisestä huolimatta basrankerttusta ei löytynyt, joten päätimme mennä tarkistamaan Jahra Pool Reservan. Paikalla oli muuten eilisen linnut, mutta molemmat hyypät olivat tehneet katoamistemput.
Lopun päivää päätimme käyttää etelässä sijaitsevaan Zour Port:n, joka on itseasiassa aidattu öljynjalostamoalue. Paikalle pääsy vaatii hyvät etukäteisjärjestelyt ja luvat, mutta meidän osalta oppaamme Pekka oli hoitanut asiat kuntoon.
Heti rantaan päästyämme rantavedestä nousi hakemamme arabianmerimetso ilmaan ja lensi hyvin näyttävästi edestämme kaukana sijaitsevaan merimerkkiin istumaan. Vaikka paikan ykköslaji oli jo hoidossa, jäimme loppupäiväksi merta ihmettemään. Ihmettely kannattikin, koska lentokalojen ja delfiinien lisäksi näkyi myös lintuja. Töyhtötiirojen ja pikkutöyhtötiirojen lisäksi staiji toi kaksi arabiantiiraa ja neljä ohjasnokitiiraa uusiksin wp lajeiksi listalleni. Lisäksi näimme yhteensä 7 arabianmerimetsoa. Päivä päätettiinkin jälleen kerran hymyissä suin.
Saavuimme Kuwait cityn lentokentälle hieman puolenyön jälkeen ja nopeasti siirryimme hankkimaan viisumeja. Hommaa ottikin oman aikansa, mutta lopulta saimme leimat passeihin. Autonvuokrauksen jälkeen lähdimme pimeään Kuwait cityn yöhön, jonka vilkas liikenne ei rauhoitu edes yöksi. Hotelliin saavuimme hieman ennen kolmea.
Herätyskello soi armottomasti 0530, joten retkelle lähdettiin hieman väsynein silmin. Hotellin pihalta napsahti ensimmäinen elis, kun valkoposkibulbulit mekastivat lähipuissa. Oppaamme Pekka Vågel saapui sovitusti 0550 hotellin eteen ja lähdimme seuraamaan Pekan autoa. Ennen tositoimiin pääsyä haimme myös brittiläis - kanadalaisryhmän heidän hotellista. Auton mittari näytti tässävaiheessa + 28 astetta.
Ensimmäinen pysähdys oli Mutallah, joka on keskellä aavikkoa oleva kasteltu alue. Lintuja oli puskissa ihan kivasti, mutta mitään kaspiankerttua kovempaa ei ollut tarjolla. Tosin kyseinen laji oli itselleni uusi wp pinna ja onneksi näkyi vielä hyvin.
Seuraavaksi menimme vesitehtaalle, jonka puskista yhytimme kääpiökertun ja itselleni uudeksi wp pinnaksi kivikkosatakielen. Lintu oli komea koiras, mutta arkana lintuja en päässyt lähestymisyrityksestä huolimatta kuvausetäisyydelle. Lisäksi ensimmäinen ruostepäälepinkäinen näkyi. Laji tunnetaan kyllä paremmin punapyrstölepinkäisen rotuna, kuin omana lajina.
Seuraavaksi siirryimme maan pohjoisosaan Abdali Farms:n. Paikalla on esiintynyt jo vuosia pensastimaleita, mutta tänä vuonna linnut olivat olleet erittäin heikosti hoidettavissa. Jakauduimme ison etsintäalueen vuoksi kolmeen erillisryhmää. Luvassa oli lämmin kävelyhetkin + 35 asteen lämmössä ilman varjoa :-)
Onneksi brittiläisporukka löysi 2 lintua varsin nopeasti, mutta ennen kuin kaksi muuta ryhmää oli saatu löytöpaikalle olivat linnut tehneet katoamistemput. Ei auttanut kun aloittaa systemaattinen etsintä. Noin tunnin kävelyn jälkeen saimme vapauttavan tiedon etumaastosta ja lopulta kaikki pääsivät ihailemaan yhtä Kuwaitin tärkeimmistä target lajeista. Paikalla oli kaksi lintua, joten taisi olla pesintä meneillään. "Löytömme" oli ensimmäinen sitten tammikuun eli laji oli täysin kateissa lähes 4 kuukautta yrityksistä huolimatta. Hymymme oli sen mukainen.
Seuraavaksi siirryimme Hujalah:n staijaamaan merelle. Nopeasti löytyikin sekä töyhtötiira että pikkutöyhtötiira retkilajeiksi. Lisäksi läheisellä saarella kahlaili n. 20 luolakahlaajaa, jotka olivat koko retkiporukalle wp pinnoja.
Merikohteen jälkeen jatkoimme matkaa yksityiselle farmille, joka kuhisi lintuja. Parhaimpina lajeina löytyi kaksi kaspiankerttua ja upeat viisi hopeatilheä. Tilhet olivat minulle uusi wp pinna, mutta valitettavasti en päässyt niitä kuvaamaan.
Päivän viimeinen kohde oli Jahra Pool Reserve, joka nimensä mukaan oli upea kosteikko. Porttien jälkeen ajoimme letkassa kohti lintuja, kun ensimmäisen auto pysähtyi. Saimme nopeasti kuulla, että he olivat nähneet kenttähyypän laskeutuvat ruovikon taakse. Päätimme pysähtyä ja aloittaa staijauksen, josko hyyppä nousisi lentoon uudelleen. Staijauksen keskeytti rantautunut käärme, joka luikertelikin keskimmäinen auton alle ja sieltä auton moottoritilaan. No käärme hävisi sinne ja me jatkoimme matkaa kohti hyypän putoamispaikkaa. Aika nopeasti kärkiauto pysähtyi jälleen ja saimme kuulla että edessä oli suohyyppä. Lintu näyttäytyikin hienosti illan pehmeässä valossa. Hyyppää ihastelessa, olihan kyseessä minulle uudesta wp pinnasta, nousi suohyypän takaa toinenkin hyyppälaji ilmaan. Nyt ilmassa oikeasti oli kenttähyyppä, joka laskeutui jälleen pienen matkan päähän. Lintu kuitenkin jäi hyvin näkyville, joten nyt sai mässäillä kahdella kovalla hyyppälajilla samanaikaisesti.
Kenttähyyppä oli minun 500 WP lajini, joten vuorossa oli reippaat kättelyt ja onnittelut muulta retkiseuralta.
8.4.2012
Aamulla lähdimme liikkeelle samaan aikaan kuin eilenkin. Ensimmäinen kohde oli Jahra Outfalls. Paikalle saapuessamme oli ilma lämmennyt hyvin lämpimäksi, joten juotavaa kului. Paikka kuhisikin erilaisia keltavästäräkin rotuja, joita pääsin myös kuvaamaan. Taustalla lauleskeli myös rastaskerttuja, ruokosirkkalintu ja uutena wp lajina osmankäämikerttunen. Kovasta yrittämisestä huolimatta basrankerttusta ei löytynyt, joten päätimme mennä tarkistamaan Jahra Pool Reservan. Paikalla oli muuten eilisen linnut, mutta molemmat hyypät olivat tehneet katoamistemput.
Lopun päivää päätimme käyttää etelässä sijaitsevaan Zour Port:n, joka on itseasiassa aidattu öljynjalostamoalue. Paikalle pääsy vaatii hyvät etukäteisjärjestelyt ja luvat, mutta meidän osalta oppaamme Pekka oli hoitanut asiat kuntoon.
Heti rantaan päästyämme rantavedestä nousi hakemamme arabianmerimetso ilmaan ja lensi hyvin näyttävästi edestämme kaukana sijaitsevaan merimerkkiin istumaan. Vaikka paikan ykköslaji oli jo hoidossa, jäimme loppupäiväksi merta ihmettemään. Ihmettely kannattikin, koska lentokalojen ja delfiinien lisäksi näkyi myös lintuja. Töyhtötiirojen ja pikkutöyhtötiirojen lisäksi staiji toi kaksi arabiantiiraa ja neljä ohjasnokitiiraa uusiksin wp lajeiksi listalleni. Lisäksi näimme yhteensä 7 arabianmerimetsoa. Päivä päätettiinkin jälleen kerran hymyissä suin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)