Herätyskello pärähti armottomasti klo 0530 ja ei auttanut kun pukea varusteet päälle. Hieman ennen seitsemää oltiinkin jo Teneriffan pohjoisella kentällä ja pian turvatarkastuksissa. Muodollisuuksien jälkeen kipusimme pieneen potkurikoneeseen, joka vei meidät Gran Canarian kautta määränpäähän Fuerttefentuuralle.
Kone saapui ajallaan ja pian olimme vuokraamassa autoa. Ajattelimme pelata varman päälle ja ottaa nelivetomaasturin, mutta ei sellaista enää ollut tarjolla. Siis oli tyytyminen Opel Corsaan, joka osoittautui muuten loistavaksi autoksi.
Nuottiemme mukaan teimme pikapysähdyksen Barranco de Rio Capraksessa. Paikalla ei näkynyt etsimäämme kanariantaskua, mutta allekirjoittaneelle kuitenkin hietakyyhkyt edustivat uutta lajia. Paikalla oli myös kolme isolepinkäistä, joiden äänimaailma on kyllä aivan uskomaton.
Jatkoimme matkaamme Catalina Garcian altaalle, joka löytyikin aika kivuttomasti. Altaassa uiskenteli 13 ruostesorsaa ja rannalla kahlaili pitkäjalkoja. Pian huomasimme altaan kulmassa naamioituneen valokuvaajan ja aloimme tarkkailla, että mitäs tämä kuvaaja oikein kuvasi. Kauan ei tarvinnut ihmetellä miehen puuhia, kun kaislikon reunassa seikkaili sinivihreä lintu. WP alueen 37 kurnuliejukana oli siis edelleen eilisellä löytöpaikalla.
Siirryimme lähemmäs kuvaajaa, joka ottikin meidät iloisesti vastaan. Hän oli tullut Lancarotelta bongaamaan lajia. Hetken jutustelun jälkeen asetuimme paikoillemme ja noin puolentunnin odottelun jälkeen lintu tuli jälleen aivan avoimesti esille. Siinä Jannen ja espanjalaisen kamerat lauloivat. No onneksi Janne lupasi luovuttaa kuviaan tänne liitettäväksi.
Laji on siis Afrikkalainen rantakanalaji ja mielettömän kova harvinaisuus Euroopassa. Todennäköisesti alle 20 lintumiestä Euroopasta on havainnut lajin WP rajojen sisäpuolella. Kyllä siinä nyt suomipojat saivat sellaisen itsenäisyyspäivälahjan että ei paremmasta väliä!
Altaan rantapusikoissa pyöri myös useita pikkupensaskerttuja, joita oli kiva katsella ja kuunnella. Onhan kyseessä potentiaalinen laji myös Suomelle. Taivaalta yhytimme vanhan pikkukorppikotkankin.
Onnistuneen bongauksen jälkeen jatkoimme matkaa Los Molinokseen. Pienen vuohifarmiseikkailun jälkeen löytyi oikea tiekin ja pääsimme patoaltaalle. Matkalla olimme jo nähneet 4 hietakyyhkyä. Altaalla polski reilun sadan ruostesorsan parvi sekä kaksi kotoista haapanaa. Tarkkailupaikan ympärillä pyöri sadan aavikkotulkun parvi ja näkyipä ensimmäiset pikkukiurutkin.
Allastarkkailun jälkeen lähdimme seikkailemaan aavikkoteille. Yllättävän hyvin Corsa pärjäsi ja oikeastaan kovin syvälle aavikolle emme edes ehtineet, kun lännenkaulustrappi löytyi aivan tien vierestä. Janne pääsi kuvaamaan hienosti iltavalossa tätä saaren toista kohdelajia.
Päätimme vielä yrittää saaren endeemilajia, kanariantaskua El Cotillosta. Ilta alkoi vaan painaa päälle ja aurinko laskea. Ennen hämärää kuitenkin havaitsimme 3 iltalennolla ollutta aavikkojuoksijaa.
Yhteenvetona voi todeta, että päivämme oli aivan mieletön. Itse sain 6 uutta lajia ja tietenkin arvokaimpana kurnuliejukanan. Myös maisemat olivat aivan mielettömät. Saari on todellakin erillainan kuin Teneriffa tai La Gomera, koska käytännössä saari on yhtä hiekka / sora aavikkoa. Useasti tulikin mieleen keväinen retkeni Israeliin, jossa luonto näytti hyvin samanlaiselta kuin täällä.
tiistai 6. joulukuuta 2011
maanantai 5. joulukuuta 2011
La Gomera
Eilisen jälkeen päätimme nukkua pitkään ja näin pääsimme retkelle vasta kymmenen jälkeen. Matkasimme kohti etelää Teneriffan itäpuolen moottoritietä. Ennen päivän pääkohdetta kävimme tarkistamassa El Frailen altaan. Allas kyllä löytyi, mutta sitä ei päässyt tarkistamaan enää mistään, koska sen ympärille oli rakennettu mukava 5m korkuinen verkkoaita. No kävelymatka toi mukavia haviksia mm. 3 isolepinkäistä alalaji koenigen, ensimmäiset pensasvarpuset ja runsaasti kanariankirvisiä.
Allassekoilun jälkeen matkasimme Los Gristianokseen, josta lähtisi laiva La Gomeran saareen. Liput saatiin helposti hankittua ja klo 1400 lähti laiva kohti La Gomeraa. Heti satamasta päästyämme näkyi jo ensimmäiset valaat. Kyllä nuo merinisäkkäät ovat aika makeita otuksia. Neljänkymmenen minuutin aikana näkyi useita valaita, mutta meidän tiedot ja taidot eivät riittäneet lajimääritykseen.
Rantauduttuamme päätimme leikkiä hetken turisteja. Menimme ensimmäiseen torikuppilaan ja eikun olutta pöytään. Siinä sitten istuskeltiin auringossa pari tuntia ihmetellen paikallisen moottoripyöräjengin touhuja. Lopulta lähdimme kulkemaan takaisin satamaan.
Satamaan päästyämme Janne hiffasi ilmasta kiitäjiä ja pian katsoimme yhteensä 26 madeirankiitäjää. Kyseessä oli meille molemmille uusi laji ja tietty hymy levisi kasvoillemme. Joukossa pyöri myös kotoinen haarapääsky. Kiitäjien lisäksi näimme satamasta arabihaukan.
Paluumatkalla jatkoimme tiukkaa meren tarkkailua, mutta kääpiöliitäjää ei vaan osunut silmiimme. No tällaista tää välillä on, kaikki ei vaan voi onnistua.
Illallisemme keskeytti aivan mahtava viesti Suomesta. Fuerteventuralla oli löytynyt todennäköinen kurnuliejukana, joka on todella kova Afrikkalainen laji. Onneksemme olimme muutenkin lentävässä huomenna Fuertteventturalle,mutta nyt retki sai ihan uuden ulottuvuuden...
Allassekoilun jälkeen matkasimme Los Gristianokseen, josta lähtisi laiva La Gomeran saareen. Liput saatiin helposti hankittua ja klo 1400 lähti laiva kohti La Gomeraa. Heti satamasta päästyämme näkyi jo ensimmäiset valaat. Kyllä nuo merinisäkkäät ovat aika makeita otuksia. Neljänkymmenen minuutin aikana näkyi useita valaita, mutta meidän tiedot ja taidot eivät riittäneet lajimääritykseen.
Rantauduttuamme päätimme leikkiä hetken turisteja. Menimme ensimmäiseen torikuppilaan ja eikun olutta pöytään. Siinä sitten istuskeltiin auringossa pari tuntia ihmetellen paikallisen moottoripyöräjengin touhuja. Lopulta lähdimme kulkemaan takaisin satamaan.
Satamaan päästyämme Janne hiffasi ilmasta kiitäjiä ja pian katsoimme yhteensä 26 madeirankiitäjää. Kyseessä oli meille molemmille uusi laji ja tietty hymy levisi kasvoillemme. Joukossa pyöri myös kotoinen haarapääsky. Kiitäjien lisäksi näimme satamasta arabihaukan.
Paluumatkalla jatkoimme tiukkaa meren tarkkailua, mutta kääpiöliitäjää ei vaan osunut silmiimme. No tällaista tää välillä on, kaikki ei vaan voi onnistua.
Illallisemme keskeytti aivan mahtava viesti Suomesta. Fuerteventuralla oli löytynyt todennäköinen kurnuliejukana, joka on todella kova Afrikkalainen laji. Onneksemme olimme muutenkin lentävässä huomenna Fuertteventturalle,mutta nyt retki sai ihan uuden ulottuvuuden...
Kohti huippua
Aamiaisen jälkeen lähdimme kipuamaan kohti Espanjan korkeinta vuotta, El Teideä. Tie mutkitteli kauniiden vuoristokylien lävitse ja koska olimme hyvissä ajoin liikenteessä, ei tiellä juuri muita näkynytkään. Juuri ennen pilvirajaa tie lähti kulkemaan läpi hulppean kanarianmäntymetsän. Puut olivat todellakin jotain muuta, kuin meidän tehometsien männyt. Yksittäiset puut kohosivat varmasti yli 50m korkeuteen.
Pilviraja saavutettiin n. 1800m korkeudessa, jonka jälkeen aurinko paistoi ihan kiitettävästi. Myös maisemat muuttuivat kauniin karuksi laavakivitasangoksi. Yksittäisiä vuoren piikkejä kohosi sieltä täältä, mutta yksi oli ylitse muiden. El Teide, joka kohoaa 3800 m korkeuteen oli suomipojalle ihan pysäyttävä näky kauniissa aamuauringossa. Muutenkin tuli mieleen Aritzonan spakettilänkkäreiden maisemat.
Jatkoimme matkaa läpi laavakivitasankojen kohti ensimmäistä lintupaikkaa Las Lajaksen leirintäaluetta. Heti saavuttuamme paikalle, käpytikka (paikallista alalajia) pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Myös kanarianhemppoja oli siellä täällä. Pienen etsiskelyn jälkeen myös Kanarianpeippo löytyi, vieläpä komea sininen koiras. Lopulta lintuja oli parhaimmillaan nähtävissä kaksi koirasta ja yksi naaras. Kyllä koiras oli aika mielettömän näköinen, sinisessä höyhenpuvussa. Näin kuittaantui ensimmäinen päivän kohdelajeista.
Siitä jatkoimme sitten matkaa Vilaflourin kylään, josta löytyikin helposti kanariankirvinen. Kivinen oli kivasti nähtävillä ja tuntomerkkejä sai nyt ihmetellä ihan kunnolla. Tämän jälkeen menimme ansaitulle kahville mahtavan vuoristokahvilaan.
Kahvien jälkeen lähdimme jälleen kyyhkysjahtiin, tälläkertaa Erjokseen. Jälleen kerran paikalle pääseminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu, mutta lopulta oikea polku löytyi. Edessä oli 5km kävely upean laakerimetsän lävitse. Päästyämme näköalapaikalle alkoi hillitön staijaus vastapuolen laakerimetsän. Aika nopeasti ensimmäinen palmankyyhky löytyikin lentämistä ja lopulta näimme minimissään 7 eri lintua. Hämärtyvässä illassa lähdimme paluumatkalle. Sumu nousi vuorenrinteitä ylös ja viimeiset kilometrit kuljimme sumuista ja hämyistä laakerimetsäpolkua pitkin kohti Erjoksen kylää. Autoon päästyämme olimme väsyneitä, mutta varsin tyytyväisiä, koska viimeinen Teneriffan endeemien oli tullut hoidettua. :-)
Pilviraja saavutettiin n. 1800m korkeudessa, jonka jälkeen aurinko paistoi ihan kiitettävästi. Myös maisemat muuttuivat kauniin karuksi laavakivitasangoksi. Yksittäisiä vuoren piikkejä kohosi sieltä täältä, mutta yksi oli ylitse muiden. El Teide, joka kohoaa 3800 m korkeuteen oli suomipojalle ihan pysäyttävä näky kauniissa aamuauringossa. Muutenkin tuli mieleen Aritzonan spakettilänkkäreiden maisemat.
Jatkoimme matkaa läpi laavakivitasankojen kohti ensimmäistä lintupaikkaa Las Lajaksen leirintäaluetta. Heti saavuttuamme paikalle, käpytikka (paikallista alalajia) pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Myös kanarianhemppoja oli siellä täällä. Pienen etsiskelyn jälkeen myös Kanarianpeippo löytyi, vieläpä komea sininen koiras. Lopulta lintuja oli parhaimmillaan nähtävissä kaksi koirasta ja yksi naaras. Kyllä koiras oli aika mielettömän näköinen, sinisessä höyhenpuvussa. Näin kuittaantui ensimmäinen päivän kohdelajeista.
Siitä jatkoimme sitten matkaa Vilaflourin kylään, josta löytyikin helposti kanariankirvinen. Kivinen oli kivasti nähtävillä ja tuntomerkkejä sai nyt ihmetellä ihan kunnolla. Tämän jälkeen menimme ansaitulle kahville mahtavan vuoristokahvilaan.
Kahvien jälkeen lähdimme jälleen kyyhkysjahtiin, tälläkertaa Erjokseen. Jälleen kerran paikalle pääseminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu, mutta lopulta oikea polku löytyi. Edessä oli 5km kävely upean laakerimetsän lävitse. Päästyämme näköalapaikalle alkoi hillitön staijaus vastapuolen laakerimetsän. Aika nopeasti ensimmäinen palmankyyhky löytyikin lentämistä ja lopulta näimme minimissään 7 eri lintua. Hämärtyvässä illassa lähdimme paluumatkalle. Sumu nousi vuorenrinteitä ylös ja viimeiset kilometrit kuljimme sumuista ja hämyistä laakerimetsäpolkua pitkin kohti Erjoksen kylää. Autoon päästyämme olimme väsyneitä, mutta varsin tyytyväisiä, koska viimeinen Teneriffan endeemien oli tullut hoidettua. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)