Aamiaisen jälkeen lähdimme kipuamaan kohti Espanjan korkeinta vuotta, El Teideä. Tie mutkitteli kauniiden vuoristokylien lävitse ja koska olimme hyvissä ajoin liikenteessä, ei tiellä juuri muita näkynytkään. Juuri ennen pilvirajaa tie lähti kulkemaan läpi hulppean kanarianmäntymetsän. Puut olivat todellakin jotain muuta, kuin meidän tehometsien männyt. Yksittäiset puut kohosivat varmasti yli 50m korkeuteen.
Pilviraja saavutettiin n. 1800m korkeudessa, jonka jälkeen aurinko paistoi ihan kiitettävästi. Myös maisemat muuttuivat kauniin karuksi laavakivitasangoksi. Yksittäisiä vuoren piikkejä kohosi sieltä täältä, mutta yksi oli ylitse muiden. El Teide, joka kohoaa 3800 m korkeuteen oli suomipojalle ihan pysäyttävä näky kauniissa aamuauringossa. Muutenkin tuli mieleen Aritzonan spakettilänkkäreiden maisemat.
Jatkoimme matkaa läpi laavakivitasankojen kohti ensimmäistä lintupaikkaa Las Lajaksen leirintäaluetta. Heti saavuttuamme paikalle, käpytikka (paikallista alalajia) pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Myös kanarianhemppoja oli siellä täällä. Pienen etsiskelyn jälkeen myös Kanarianpeippo löytyi, vieläpä komea sininen koiras. Lopulta lintuja oli parhaimmillaan nähtävissä kaksi koirasta ja yksi naaras. Kyllä koiras oli aika mielettömän näköinen, sinisessä höyhenpuvussa. Näin kuittaantui ensimmäinen päivän kohdelajeista.
Siitä jatkoimme sitten matkaa Vilaflourin kylään, josta löytyikin helposti kanariankirvinen. Kivinen oli kivasti nähtävillä ja tuntomerkkejä sai nyt ihmetellä ihan kunnolla. Tämän jälkeen menimme ansaitulle kahville mahtavan vuoristokahvilaan.
Kahvien jälkeen lähdimme jälleen kyyhkysjahtiin, tälläkertaa Erjokseen. Jälleen kerran paikalle pääseminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu, mutta lopulta oikea polku löytyi. Edessä oli 5km kävely upean laakerimetsän lävitse. Päästyämme näköalapaikalle alkoi hillitön staijaus vastapuolen laakerimetsän. Aika nopeasti ensimmäinen palmankyyhky löytyikin lentämistä ja lopulta näimme minimissään 7 eri lintua. Hämärtyvässä illassa lähdimme paluumatkalle. Sumu nousi vuorenrinteitä ylös ja viimeiset kilometrit kuljimme sumuista ja hämyistä laakerimetsäpolkua pitkin kohti Erjoksen kylää. Autoon päästyämme olimme väsyneitä, mutta varsin tyytyväisiä, koska viimeinen Teneriffan endeemien oli tullut hoidettua. :-)
maanantai 5. joulukuuta 2011
lauantai 3. joulukuuta 2011
Kyyhkysjahtia
Heräsimme seitsemän aikoihin pimeään aamuun. Nopea varusteiden pakkaaminen ja sitten runsaalle aamiaiselle. Kahdeksan aikoihin olimme valmiit starttaamaan ensimmäiselle kunnon retkelle. Pienen sekoiluun jälkeen löysimme TF 5 tielle, joka veisi suoraan aamun aloituspaikalle. Playa del Socorron näköalapaikka löytyikin helposti ja pääsimme aloittamaan kyyhkysjahdin. Päivän kohdelajiksi olimme valinneet palmankyyhkyn.
Paikka oli aivan rannassa ja näköalapaikan vierestä kohosi komea kalliorinne. Kuulemma paikka oli varma kyyhkymesta, mutta vaikka kuinka selasimme rinnettä, ei kyyhkyistä näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan paikalla partioi komea arabihaukka pariskunta ja muutama tuulihaukka. Todennäköisesti hauskat pitivät huolen, ettei paikalla näkynyt petolintujen "paisteja".
Toisaalta oli makeeta seurata arabihaukkojen partiointia, olihan kyseessä minulle uusi laji :-). Lisäksi paikalla näkyi muutama kanarianhemppo, joka oli myös minulle uusi laji. Valitettavasti linnut eivät olleet kuvausetäisyydellä.
Aikamme staijattuamme, päätimme siirtyä seuraavaan kyyhkyspaikkaan Icod el Altoon. Paikalle ei ihan noin vaan tietä meinannut löytyä, mutta aivan hämmästyttävällä tuurilla löysimme tien läpi rinnekaupungin. Rehellisesti meinasi välillä loppua usko auton kyvystä nousta kapeita ja jyrkkiä teitä ylös. Onneksemme auto kesti tiukat nousut vaikka revitin sitä säälimättömästi ykkösvaihteella.
Paikalle päästyämme aloimme ihmetellä aina vaan ylöspäin kohoavia vuoria. Näköalapaikain päällä partioi tuulihaukkapariskunta, mutta tunnin staijauksella ei palmankyyhkystä ollut näkynyt vilaustakaan. Oli siis aika istahtaa kahville turistikahvilaan.
Kahvien jälkeen päätimme siirtyä Gruz Santan makeanveden altaalle. Paikka löytyi nyt helposti ja lintuja alkoi näkyä heti varsin mukavasti. Erityisesti altaan ympäröivät viljelyspläntit kuhisivat lintuja. Ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kaivamaan esiin kuvauskaluston. Pääsimme kuvaamaan kanarianhemppoja, kanariantiltaltteja ja samettipääkerttuja. Allekirjoittaneen kuvaukset keskeytti iloisesti ääntelevä afrikansinitiainen, joka oli tietysti uusi laji minulle. Lintu olikin kivasti kuvattavissa ja kamerat lauloivat...
Aktiivisen kuvaussession jälkeen alkoi kuvien läpikäynti...mutta miksi minun kuvat olivat pehmeitä....nopealla testailulla asia ei selkiytynyt. Tilanne oli varsin karu, kamera teki suttuista jälkeä, vaikka Rajalan pojat olivat sitä edellisellä viikolla juuri viritelleet. Tilanne ei kyllä naurattanut ja jos en saa sitä huomenna "kotikonstein" korjattua, pitänee soittaa maanantaina Suomeen.
Vaikka kamera teki suttuista jälkeä, ei auttanut pysähtyä vaan päätimme lähteä vielä ylöspäin kohti sumuisia vuoria. Tiet olivat aidosti todella jyrkkiä ja kapeita. Auto huusi " hoosiannaa" kivutessa aina vaan ylöspäin. Kohtuullisen kovan yrittämisen jälkeen löysimme hyvännäköiseen paikan kyyhkysjahdillemme.
Staijasimme sumussa vuorenrinteitä kiihkeästi ja näimmekin n.25 kanariankyyhkyä, mutta ei vieläkään vilaustakaan päivän etsintäkuulutetusta. Lopulta lähdimme laskeutumaan alas, mutta olimme päättäneet vielä yrittää palmankyyhkyn Icod el Altosta. Nyt oikea tie löytyikin helposti ja päätimme olla paikalla pimeään saakka. Aktiivinen rinteen katselu ei tuottanut tulosta, vain muutama kanariankyyhky tuli nähtyä. Pimeän tullen oli pakko lopettaa...joskos kyyhky hoituisi La Comeran saarelta....
Paikka oli aivan rannassa ja näköalapaikan vierestä kohosi komea kalliorinne. Kuulemma paikka oli varma kyyhkymesta, mutta vaikka kuinka selasimme rinnettä, ei kyyhkyistä näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan paikalla partioi komea arabihaukka pariskunta ja muutama tuulihaukka. Todennäköisesti hauskat pitivät huolen, ettei paikalla näkynyt petolintujen "paisteja".
Toisaalta oli makeeta seurata arabihaukkojen partiointia, olihan kyseessä minulle uusi laji :-). Lisäksi paikalla näkyi muutama kanarianhemppo, joka oli myös minulle uusi laji. Valitettavasti linnut eivät olleet kuvausetäisyydellä.
Aikamme staijattuamme, päätimme siirtyä seuraavaan kyyhkyspaikkaan Icod el Altoon. Paikalle ei ihan noin vaan tietä meinannut löytyä, mutta aivan hämmästyttävällä tuurilla löysimme tien läpi rinnekaupungin. Rehellisesti meinasi välillä loppua usko auton kyvystä nousta kapeita ja jyrkkiä teitä ylös. Onneksemme auto kesti tiukat nousut vaikka revitin sitä säälimättömästi ykkösvaihteella.
Paikalle päästyämme aloimme ihmetellä aina vaan ylöspäin kohoavia vuoria. Näköalapaikain päällä partioi tuulihaukkapariskunta, mutta tunnin staijauksella ei palmankyyhkystä ollut näkynyt vilaustakaan. Oli siis aika istahtaa kahville turistikahvilaan.
Kahvien jälkeen päätimme siirtyä Gruz Santan makeanveden altaalle. Paikka löytyi nyt helposti ja lintuja alkoi näkyä heti varsin mukavasti. Erityisesti altaan ympäröivät viljelyspläntit kuhisivat lintuja. Ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa kaivamaan esiin kuvauskaluston. Pääsimme kuvaamaan kanarianhemppoja, kanariantiltaltteja ja samettipääkerttuja. Allekirjoittaneen kuvaukset keskeytti iloisesti ääntelevä afrikansinitiainen, joka oli tietysti uusi laji minulle. Lintu olikin kivasti kuvattavissa ja kamerat lauloivat...
Aktiivisen kuvaussession jälkeen alkoi kuvien läpikäynti...mutta miksi minun kuvat olivat pehmeitä....nopealla testailulla asia ei selkiytynyt. Tilanne oli varsin karu, kamera teki suttuista jälkeä, vaikka Rajalan pojat olivat sitä edellisellä viikolla juuri viritelleet. Tilanne ei kyllä naurattanut ja jos en saa sitä huomenna "kotikonstein" korjattua, pitänee soittaa maanantaina Suomeen.
Vaikka kamera teki suttuista jälkeä, ei auttanut pysähtyä vaan päätimme lähteä vielä ylöspäin kohti sumuisia vuoria. Tiet olivat aidosti todella jyrkkiä ja kapeita. Auto huusi " hoosiannaa" kivutessa aina vaan ylöspäin. Kohtuullisen kovan yrittämisen jälkeen löysimme hyvännäköiseen paikan kyyhkysjahdillemme.
Staijasimme sumussa vuorenrinteitä kiihkeästi ja näimmekin n.25 kanariankyyhkyä, mutta ei vieläkään vilaustakaan päivän etsintäkuulutetusta. Lopulta lähdimme laskeutumaan alas, mutta olimme päättäneet vielä yrittää palmankyyhkyn Icod el Altosta. Nyt oikea tie löytyikin helposti ja päätimme olla paikalla pimeään saakka. Aktiivinen rinteen katselu ei tuottanut tulosta, vain muutama kanariankyyhky tuli nähtyä. Pimeän tullen oli pakko lopettaa...joskos kyyhky hoituisi La Comeran saarelta....
perjantai 2. joulukuuta 2011
Kohti suotuisimpia lintumaita
Monen hiljaisen kuukauden jälkeen pääsin taas tositoimiin. Tällä kertaa kone oli valjastettu viemään minut ja Janne Kilpimaan Canarian saarille. Luvassa olisi tiukkaa endeemien haeskelua ja kuvausta useammalla saarella.
Aikamoisen sähläilyn jälkeen olimme koneessa ja oli aika ihanaa jättää sateinen ja pimeä Suomi seläntaakse. Lennon aikana kävimme vielä viimeisiä nuotituksia lävitse ja yritimme hieman myös nukkua. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään.
Saavuimme etuajassa Teneriffan eteläiselle kentälle ja vastassa oli kiva +25 astetta ja navakka länsituuli. Juuri tuulen vuoksi ei ilma tuntunut kyllä noin lämpimältä, mutta emme valittaneet ;-). Laukut tulivat nopeasti ja siirryimme kahvien jälkeen jonottamaan autoamme. Siinä sitten turhautui yli tunti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja ei kun baanalle.
Koska valoisaa oli enää muutama tunti jäljellä päätimme käyttää moottoritietä hyväksemme päästäksemme nopeasti pohjoiseen. Matka taittuikin kivasti muutamaa tietyömaata lukuunottamatta. Ajaessamme pohjoiseen tuli hyvin ilmi, saaren luonnon suuri eroavaisuus etelän ja pohjoisen välillä. Etelä oli kuivaa ja suorastaan tylsän näköisiä hiekkakukuloita, mutta mitä pohjoisemmaksi tulimme alkoi luonto olla ihanan vihreää.
Saavuimme kolmen aikoihin Las Mercedeksen laakerimetsikköön. Ajatuksemme oli ajautua syvälle metsään, mutta ennakkonuotituksen mukaan menimme kuitenkin picnic paikalle. Heti autosta päästyämme kuului "räjähtävä" laulunsäe ja näin hoitui ensimmäinen wp pinna,kun kanariantiltaltti lauleskeli aivan vieressä. Sitten vaan laittelimme kaluston kuntoon ja lähdimme rauhallisesti etenemään kohti picnic paikkaa. Valitettavasti paikalla oli kuitenkin retkeilijöitä, joten kohdelaji ei ollut suotuisasti näkösältä.
Aloimme haravoimaan aluetta ja nopeasti huomasin lehahtavan kyyhkylinnunn lähipuussa. Onneksi lintu jäi paikalle ja myös Janne pääsi kuittaaman hyvän wp pinnan. Kyseessä oli siis kanariankyyhky. Valitettavasti laakerimetsä on sen verran hämärä paikka, että kuvaaminen ei onistunut :-(
Paikalla havaitsimme myös paikallisen mustarastaan, peipon, tuulihaukan ja hippiäisen, jotka kaikki ovat saarella hieman erinnäköisiä mitä kotisuomen lajitoverit.
Pimeän tullen saavuimme hotelliin. Huomenna jatketaan!
Aikamoisen sähläilyn jälkeen olimme koneessa ja oli aika ihanaa jättää sateinen ja pimeä Suomi seläntaakse. Lennon aikana kävimme vielä viimeisiä nuotituksia lävitse ja yritimme hieman myös nukkua. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään.
Saavuimme etuajassa Teneriffan eteläiselle kentälle ja vastassa oli kiva +25 astetta ja navakka länsituuli. Juuri tuulen vuoksi ei ilma tuntunut kyllä noin lämpimältä, mutta emme valittaneet ;-). Laukut tulivat nopeasti ja siirryimme kahvien jälkeen jonottamaan autoamme. Siinä sitten turhautui yli tunti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja ei kun baanalle.
Koska valoisaa oli enää muutama tunti jäljellä päätimme käyttää moottoritietä hyväksemme päästäksemme nopeasti pohjoiseen. Matka taittuikin kivasti muutamaa tietyömaata lukuunottamatta. Ajaessamme pohjoiseen tuli hyvin ilmi, saaren luonnon suuri eroavaisuus etelän ja pohjoisen välillä. Etelä oli kuivaa ja suorastaan tylsän näköisiä hiekkakukuloita, mutta mitä pohjoisemmaksi tulimme alkoi luonto olla ihanan vihreää.
Saavuimme kolmen aikoihin Las Mercedeksen laakerimetsikköön. Ajatuksemme oli ajautua syvälle metsään, mutta ennakkonuotituksen mukaan menimme kuitenkin picnic paikalle. Heti autosta päästyämme kuului "räjähtävä" laulunsäe ja näin hoitui ensimmäinen wp pinna,kun kanariantiltaltti lauleskeli aivan vieressä. Sitten vaan laittelimme kaluston kuntoon ja lähdimme rauhallisesti etenemään kohti picnic paikkaa. Valitettavasti paikalla oli kuitenkin retkeilijöitä, joten kohdelaji ei ollut suotuisasti näkösältä.
Aloimme haravoimaan aluetta ja nopeasti huomasin lehahtavan kyyhkylinnunn lähipuussa. Onneksi lintu jäi paikalle ja myös Janne pääsi kuittaaman hyvän wp pinnan. Kyseessä oli siis kanariankyyhky. Valitettavasti laakerimetsä on sen verran hämärä paikka, että kuvaaminen ei onistunut :-(
Paikalla havaitsimme myös paikallisen mustarastaan, peipon, tuulihaukan ja hippiäisen, jotka kaikki ovat saarella hieman erinnäköisiä mitä kotisuomen lajitoverit.
Pimeän tullen saavuimme hotelliin. Huomenna jatketaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)