Monen hiljaisen kuukauden jälkeen pääsin taas tositoimiin. Tällä kertaa kone oli valjastettu viemään minut ja Janne Kilpimaan Canarian saarille. Luvassa olisi tiukkaa endeemien haeskelua ja kuvausta useammalla saarella.
Aikamoisen sähläilyn jälkeen olimme koneessa ja oli aika ihanaa jättää sateinen ja pimeä Suomi seläntaakse. Lennon aikana kävimme vielä viimeisiä nuotituksia lävitse ja yritimme hieman myös nukkua. Siitä ei kyllä oikein tullut mitään.
Saavuimme etuajassa Teneriffan eteläiselle kentälle ja vastassa oli kiva +25 astetta ja navakka länsituuli. Juuri tuulen vuoksi ei ilma tuntunut kyllä noin lämpimältä, mutta emme valittaneet ;-). Laukut tulivat nopeasti ja siirryimme kahvien jälkeen jonottamaan autoamme. Siinä sitten turhautui yli tunti, mutta kaikki meni lopulta hyvin ja ei kun baanalle.
Koska valoisaa oli enää muutama tunti jäljellä päätimme käyttää moottoritietä hyväksemme päästäksemme nopeasti pohjoiseen. Matka taittuikin kivasti muutamaa tietyömaata lukuunottamatta. Ajaessamme pohjoiseen tuli hyvin ilmi, saaren luonnon suuri eroavaisuus etelän ja pohjoisen välillä. Etelä oli kuivaa ja suorastaan tylsän näköisiä hiekkakukuloita, mutta mitä pohjoisemmaksi tulimme alkoi luonto olla ihanan vihreää.
Saavuimme kolmen aikoihin Las Mercedeksen laakerimetsikköön. Ajatuksemme oli ajautua syvälle metsään, mutta ennakkonuotituksen mukaan menimme kuitenkin picnic paikalle. Heti autosta päästyämme kuului "räjähtävä" laulunsäe ja näin hoitui ensimmäinen wp pinna,kun kanariantiltaltti lauleskeli aivan vieressä. Sitten vaan laittelimme kaluston kuntoon ja lähdimme rauhallisesti etenemään kohti picnic paikkaa. Valitettavasti paikalla oli kuitenkin retkeilijöitä, joten kohdelaji ei ollut suotuisasti näkösältä.
Aloimme haravoimaan aluetta ja nopeasti huomasin lehahtavan kyyhkylinnunn lähipuussa. Onneksi lintu jäi paikalle ja myös Janne pääsi kuittaaman hyvän wp pinnan. Kyseessä oli siis kanariankyyhky. Valitettavasti laakerimetsä on sen verran hämärä paikka, että kuvaaminen ei onistunut :-(
Paikalla havaitsimme myös paikallisen mustarastaan, peipon, tuulihaukan ja hippiäisen, jotka kaikki ovat saarella hieman erinnäköisiä mitä kotisuomen lajitoverit.
Pimeän tullen saavuimme hotelliin. Huomenna jatketaan!
perjantai 2. joulukuuta 2011
maanantai 12. syyskuuta 2011
Tuplahylsyt
Näin se vaan joskus menee, että homma ei oikein luonnistu...
Kaikki alkoi siitä, että Suomen ilmatilassa käväisi 27 kotimaisen kurjen poppoossa myös vieras jenkkilästä. Kyseessä oli siis Suomen ensimmäinen Hietakurki, joka siis pesii Pohjois-Amerikassa ja hyvin kaukana idässä....nyt kuitenkin tällainen kaukomaiden vieras oli lyöttäytynyt meikäläisten kurkien matkaan ja havaittiin maanantai illalla Helsingin ja Kirkkonummen välisellä alueella useammasta pisteestä. Vaikka lintu oli hoidettavana vain muutaman tunnin parven jatkaessa kokoajan muuttolentoaan, ehti yllättävän moni bongari sijoittumaan parven reitille.
Itselläni ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ehtiä paikalle ja seurasin vain muiden riemua megararin hoitamisesta - onnittelut vain kaikille!
No tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi vaan lintu arvailujen mukaisesti löytyi tiistaina Virosta....ensimmäiset suomalaiset ornit hoitivat linnun jo keskiviikkona wp pinnaksi, koska laji on havaittu aikaisemmin vain 6 kertaa läntisellä palearktisella alueella. Kovasta hoidosta oli siis kyse. Suomalaisornien hoidot jatkuivat vielä torstaina ja perjantaina. Lintu kuitenkin lähti perjantaina "yöpymään" tuntia aikaisemmin mitä se oli tehnyt aikaisempina päivinä.
Olimme sopineet perjantain aikana, että menemme lahden toiselle puolelle lauantai aamuna. Aamuyön aikana Janne Aalto ja Sampsa Cairenius saapuivat Parikkalasta Helsinkiin ja minä yhdessä Janne Kilpimaan kanssa Turku-Salo akselilta...treffit oli sovittu 7 jälkeen länsi-satamaan. Satama alueella sitten siirryimme yhteen autoon ja ajoimme sisälle lauttaan. Tukevan aamiaisen aikana alkoi hieman jo huoli painaa, koska linnut olivat yleensä saapuneet ruokailemaan sänkipellolle ennen puolta kymmentä....Selvittelin laivalta tilannetta ja tilanne vain kärjistyi entisestään...kurkia oli saapunut vain kourallinen...
No laiva saapui ajallaan ja me ajoimme nopeasti läpi Tallinnan pelipaikalle...Paikalla päivysti sopimuksen mukaisesti Olavi Kemppainen, mutta tilanne ei ollut mitenkään parantunut. Linnut olivat siirtyneet jonnekin muualle. Nopean palaverin jälkeen 4 suomalaista autokuntaa päätti hajaantua ja etsiä kurkia sopivista paikoista.
Aluksi me kiersimme lähipeltoja ja kurkia kyllä havaitsimme, mutta emme hakemaamme...iltapäivän aikana päätimme vielä jatkaa etsintöjä aina Haapsaluun saakka, jossa otimme yöpymään saapuvat kurjet vastaan. Valitettavasti emme voineet viedä tätä vastaanottoa loppuun saakka, koska lauttamme lähti Tallinnasta 2100.
Vaikka hylsy tulikin, ei Viron keikka nyt ihan linnuton ollut. Näimme päivän aikana n. 1600 kurkea, yhden pikkukiljukotkan ja yhden nuoren sirosuon. Yleisvaikutelmaksi jäi, että voisihan tuolla Virossakin käydä joskus ihan sponderetkelläkin.
Lauantain meininki jatkui sitten sunnuntaina, kun päätin lähteä bongaamaan Paimioon pikkukultarintaa...paikalle saapuessani, lintu oli juuri minuutti sitten näyttäytynyt. No jäin etsimään lintua muiden kanssa ja 5 tunnin etsinnän aikana en nähdyt kertaakaan varmasti ko lajia. Muutamaan otteeseen kuulin suht,sopivaa ääntä ja näin vilaukselta sopivan oloisen linnun....mutta kuten sanoin, mitään varmaa en pystynyt linnusta sanomaan - siis viikonlopun toinen hylsy napsahti!
Kaikki alkoi siitä, että Suomen ilmatilassa käväisi 27 kotimaisen kurjen poppoossa myös vieras jenkkilästä. Kyseessä oli siis Suomen ensimmäinen Hietakurki, joka siis pesii Pohjois-Amerikassa ja hyvin kaukana idässä....nyt kuitenkin tällainen kaukomaiden vieras oli lyöttäytynyt meikäläisten kurkien matkaan ja havaittiin maanantai illalla Helsingin ja Kirkkonummen välisellä alueella useammasta pisteestä. Vaikka lintu oli hoidettavana vain muutaman tunnin parven jatkaessa kokoajan muuttolentoaan, ehti yllättävän moni bongari sijoittumaan parven reitille.
Itselläni ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ehtiä paikalle ja seurasin vain muiden riemua megararin hoitamisesta - onnittelut vain kaikille!
No tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi vaan lintu arvailujen mukaisesti löytyi tiistaina Virosta....ensimmäiset suomalaiset ornit hoitivat linnun jo keskiviikkona wp pinnaksi, koska laji on havaittu aikaisemmin vain 6 kertaa läntisellä palearktisella alueella. Kovasta hoidosta oli siis kyse. Suomalaisornien hoidot jatkuivat vielä torstaina ja perjantaina. Lintu kuitenkin lähti perjantaina "yöpymään" tuntia aikaisemmin mitä se oli tehnyt aikaisempina päivinä.
Olimme sopineet perjantain aikana, että menemme lahden toiselle puolelle lauantai aamuna. Aamuyön aikana Janne Aalto ja Sampsa Cairenius saapuivat Parikkalasta Helsinkiin ja minä yhdessä Janne Kilpimaan kanssa Turku-Salo akselilta...treffit oli sovittu 7 jälkeen länsi-satamaan. Satama alueella sitten siirryimme yhteen autoon ja ajoimme sisälle lauttaan. Tukevan aamiaisen aikana alkoi hieman jo huoli painaa, koska linnut olivat yleensä saapuneet ruokailemaan sänkipellolle ennen puolta kymmentä....Selvittelin laivalta tilannetta ja tilanne vain kärjistyi entisestään...kurkia oli saapunut vain kourallinen...
No laiva saapui ajallaan ja me ajoimme nopeasti läpi Tallinnan pelipaikalle...Paikalla päivysti sopimuksen mukaisesti Olavi Kemppainen, mutta tilanne ei ollut mitenkään parantunut. Linnut olivat siirtyneet jonnekin muualle. Nopean palaverin jälkeen 4 suomalaista autokuntaa päätti hajaantua ja etsiä kurkia sopivista paikoista.
Aluksi me kiersimme lähipeltoja ja kurkia kyllä havaitsimme, mutta emme hakemaamme...iltapäivän aikana päätimme vielä jatkaa etsintöjä aina Haapsaluun saakka, jossa otimme yöpymään saapuvat kurjet vastaan. Valitettavasti emme voineet viedä tätä vastaanottoa loppuun saakka, koska lauttamme lähti Tallinnasta 2100.
Vaikka hylsy tulikin, ei Viron keikka nyt ihan linnuton ollut. Näimme päivän aikana n. 1600 kurkea, yhden pikkukiljukotkan ja yhden nuoren sirosuon. Yleisvaikutelmaksi jäi, että voisihan tuolla Virossakin käydä joskus ihan sponderetkelläkin.
Lauantain meininki jatkui sitten sunnuntaina, kun päätin lähteä bongaamaan Paimioon pikkukultarintaa...paikalle saapuessani, lintu oli juuri minuutti sitten näyttäytynyt. No jäin etsimään lintua muiden kanssa ja 5 tunnin etsinnän aikana en nähdyt kertaakaan varmasti ko lajia. Muutamaan otteeseen kuulin suht,sopivaa ääntä ja näin vilaukselta sopivan oloisen linnun....mutta kuten sanoin, mitään varmaa en pystynyt linnusta sanomaan - siis viikonlopun toinen hylsy napsahti!
perjantai 2. syyskuuta 2011
Yllätysvieras Keski-Aasiasta
Syyskuu alkoi kyllä todellisella "tajunnan järisyttäjällä", kun alkuillasta tuli tieto Nakkilasta löytyneestä Punapyrstölepinkäisestä. Itselleni tilanne oli erityisen haastava, koska ilta oli vahvasti merkattu työasioihin ja olin juuri avannut Leader toimintaryhmä Ykkösakselin hallituksen kokouksen, kun huomasin kaverini soittavan. Kuittasin tyynesti vain, että ei pysty nyt vastaamaan - soitan myöhemmin. Soiton syy paljastui lähes samantien - lintutiedotuksen tekstiviesti kertoi karua kieltä.
Suomen 6 ja toinen bongattavissa oleva punapyrstölepinkäinen oli löytynyt Nakkilan Leistijärveltä. Löytäjä oli vielä kaverini Sami Luoma, joka asuu aivan löytöpaikan vieressä. Jälleen kerran Luoma osoitti kovan lintumiehen kyvyt löytämällä järisyttävän harvinaisen lajin - Isot onnittelut Samille!
Itselläni ei ollut muuta mahdollisuutta, kun vetää hallituksen kokous ripeästi, koska varapuheenjohtaja oli estynyt osallistumaan kokoukseen. Kokous saatiinkin mallikkaasti päätökseen klo 1900, jonka jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin kohti Saloa hakeakseni kaukoputken ja kiikarit. Matkalla soitin Jani Laakoselle, että hyppää kyytiin - tarvitsen kartanlukijaa....Jani olikin valmiina pihassani 1920. Nopea kalustonnouto ja matkaan. Matkalla pohdimme parasta reittiä, koska ilta alkoi hiljalleen kääntyä kohti yötä.
Matka kuitenkin sujui kiitettävästi ja pelipaikalle saavuimme 2100 aikoihin....onneksi viimeiset vielä pitivät lintua putkessa ja sain suoraan juosta katsomaan lintua. Tunne oli melkoinen, kun lintu oli vielä kauniisti katsottavana laskevassa aurongonvalossa. Lopulta sain katsoa lintua useamman minuutin ennen sen siitymistä peltotien vasemmalle puolelle.
Lintu oli minulle siis elis numeroa 371 ja todellinen paikko! Lisäksi sain siitä hyvän WP pinnan, koska laji on itäinen ja vaikeasti bongattava.
Kuvia linnusta löytyy tästä linkistä
http://vvvv.tarsiger.com/home/index.php?lang=fin
Suomen 6 ja toinen bongattavissa oleva punapyrstölepinkäinen oli löytynyt Nakkilan Leistijärveltä. Löytäjä oli vielä kaverini Sami Luoma, joka asuu aivan löytöpaikan vieressä. Jälleen kerran Luoma osoitti kovan lintumiehen kyvyt löytämällä järisyttävän harvinaisen lajin - Isot onnittelut Samille!
Itselläni ei ollut muuta mahdollisuutta, kun vetää hallituksen kokous ripeästi, koska varapuheenjohtaja oli estynyt osallistumaan kokoukseen. Kokous saatiinkin mallikkaasti päätökseen klo 1900, jonka jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin kohti Saloa hakeakseni kaukoputken ja kiikarit. Matkalla soitin Jani Laakoselle, että hyppää kyytiin - tarvitsen kartanlukijaa....Jani olikin valmiina pihassani 1920. Nopea kalustonnouto ja matkaan. Matkalla pohdimme parasta reittiä, koska ilta alkoi hiljalleen kääntyä kohti yötä.
Matka kuitenkin sujui kiitettävästi ja pelipaikalle saavuimme 2100 aikoihin....onneksi viimeiset vielä pitivät lintua putkessa ja sain suoraan juosta katsomaan lintua. Tunne oli melkoinen, kun lintu oli vielä kauniisti katsottavana laskevassa aurongonvalossa. Lopulta sain katsoa lintua useamman minuutin ennen sen siitymistä peltotien vasemmalle puolelle.
Lintu oli minulle siis elis numeroa 371 ja todellinen paikko! Lisäksi sain siitä hyvän WP pinnan, koska laji on itäinen ja vaikeasti bongattava.
Kuvia linnusta löytyy tästä linkistä
http://vvvv.tarsiger.com/home/index.php?lang=fin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)