Tuplahylsyt

Näin se vaan joskus menee, että homma ei oikein luonnistu...

Kaikki alkoi siitä, että Suomen ilmatilassa käväisi 27 kotimaisen kurjen poppoossa myös vieras jenkkilästä. Kyseessä oli siis Suomen ensimmäinen Hietakurki, joka siis pesii Pohjois-Amerikassa ja hyvin kaukana idässä....nyt kuitenkin tällainen kaukomaiden vieras oli lyöttäytynyt meikäläisten kurkien matkaan ja havaittiin maanantai illalla Helsingin ja Kirkkonummen välisellä alueella useammasta pisteestä. Vaikka lintu oli hoidettavana vain muutaman tunnin parven jatkaessa kokoajan muuttolentoaan, ehti yllättävän moni bongari sijoittumaan parven reitille.

Itselläni ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ehtiä paikalle ja seurasin vain muiden riemua megararin hoitamisesta - onnittelut vain kaikille!

No tilanne ei kuitenkaan ollut vielä ohi vaan lintu arvailujen mukaisesti löytyi tiistaina Virosta....ensimmäiset suomalaiset ornit hoitivat linnun jo keskiviikkona wp pinnaksi, koska laji on havaittu aikaisemmin vain 6 kertaa läntisellä palearktisella alueella. Kovasta hoidosta oli siis kyse. Suomalaisornien hoidot jatkuivat vielä torstaina ja perjantaina. Lintu kuitenkin lähti perjantaina "yöpymään" tuntia aikaisemmin mitä se oli tehnyt aikaisempina päivinä.

Olimme sopineet perjantain aikana, että menemme lahden toiselle puolelle lauantai aamuna. Aamuyön aikana Janne Aalto ja Sampsa Cairenius saapuivat Parikkalasta Helsinkiin ja minä yhdessä Janne Kilpimaan kanssa Turku-Salo akselilta...treffit oli sovittu 7 jälkeen länsi-satamaan. Satama alueella sitten siirryimme yhteen autoon ja ajoimme sisälle lauttaan. Tukevan aamiaisen aikana alkoi hieman jo huoli painaa, koska linnut olivat yleensä saapuneet ruokailemaan sänkipellolle ennen puolta kymmentä....Selvittelin laivalta tilannetta ja tilanne vain kärjistyi entisestään...kurkia oli saapunut vain kourallinen...

No laiva saapui ajallaan ja me ajoimme nopeasti läpi Tallinnan pelipaikalle...Paikalla päivysti sopimuksen mukaisesti Olavi Kemppainen, mutta tilanne ei ollut mitenkään parantunut. Linnut olivat siirtyneet jonnekin muualle. Nopean palaverin jälkeen 4 suomalaista autokuntaa päätti hajaantua ja etsiä kurkia sopivista paikoista.

Aluksi me kiersimme lähipeltoja ja kurkia kyllä havaitsimme, mutta emme hakemaamme...iltapäivän aikana päätimme vielä jatkaa etsintöjä aina Haapsaluun saakka, jossa otimme yöpymään saapuvat kurjet vastaan. Valitettavasti emme voineet viedä tätä vastaanottoa loppuun saakka, koska lauttamme lähti Tallinnasta 2100.

Vaikka hylsy tulikin, ei Viron keikka nyt ihan linnuton ollut. Näimme päivän aikana n. 1600 kurkea, yhden pikkukiljukotkan ja yhden nuoren sirosuon. Yleisvaikutelmaksi jäi, että voisihan tuolla Virossakin käydä joskus ihan sponderetkelläkin.

Lauantain meininki jatkui sitten sunnuntaina, kun päätin lähteä bongaamaan Paimioon pikkukultarintaa...paikalle saapuessani, lintu oli juuri minuutti sitten näyttäytynyt. No jäin etsimään lintua muiden kanssa ja 5 tunnin etsinnän aikana en nähdyt kertaakaan varmasti ko lajia. Muutamaan otteeseen kuulin suht,sopivaa ääntä ja näin vilaukselta sopivan oloisen linnun....mutta kuten sanoin, mitään varmaa en pystynyt linnusta sanomaan - siis viikonlopun toinen hylsy napsahti!

Yllätysvieras Keski-Aasiasta

Syyskuu alkoi kyllä todellisella "tajunnan järisyttäjällä", kun alkuillasta tuli tieto Nakkilasta löytyneestä Punapyrstölepinkäisestä. Itselleni tilanne oli erityisen haastava, koska ilta oli vahvasti merkattu työasioihin ja olin juuri avannut Leader toimintaryhmä Ykkösakselin hallituksen kokouksen, kun huomasin kaverini soittavan. Kuittasin tyynesti vain, että ei pysty nyt vastaamaan - soitan myöhemmin. Soiton syy paljastui lähes samantien - lintutiedotuksen tekstiviesti kertoi karua kieltä.

Suomen 6 ja toinen bongattavissa oleva punapyrstölepinkäinen oli löytynyt Nakkilan Leistijärveltä. Löytäjä oli vielä kaverini Sami Luoma, joka asuu aivan löytöpaikan vieressä. Jälleen kerran Luoma osoitti kovan lintumiehen kyvyt löytämällä järisyttävän harvinaisen lajin - Isot onnittelut Samille!

Itselläni ei ollut muuta mahdollisuutta, kun vetää hallituksen kokous ripeästi, koska varapuheenjohtaja oli estynyt osallistumaan kokoukseen. Kokous saatiinkin mallikkaasti päätökseen klo 1900, jonka jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin kohti Saloa hakeakseni kaukoputken ja kiikarit. Matkalla soitin Jani Laakoselle, että hyppää kyytiin - tarvitsen kartanlukijaa....Jani olikin valmiina pihassani 1920. Nopea kalustonnouto ja matkaan. Matkalla pohdimme parasta reittiä, koska ilta alkoi hiljalleen kääntyä kohti yötä.

Matka kuitenkin sujui kiitettävästi ja pelipaikalle saavuimme 2100 aikoihin....onneksi viimeiset vielä pitivät lintua putkessa ja sain suoraan juosta katsomaan lintua. Tunne oli melkoinen, kun lintu oli vielä kauniisti katsottavana laskevassa aurongonvalossa. Lopulta sain katsoa lintua useamman minuutin ennen sen siitymistä peltotien vasemmalle puolelle.

Lintu oli minulle siis elis numeroa 371 ja todellinen paikko! Lisäksi sain siitä hyvän WP pinnan, koska laji on itäinen ja vaikeasti bongattava.

Kuvia linnusta löytyy tästä linkistä
http://vvvv.tarsiger.com/home/index.php?lang=fin

Utö 5-7.8.2011

Heinäkuun helteiden myötä myös lintumaailma oli siirtynyt hiljalleen syyskauteen. Aikuisten arktisten kahlaajien muutto oli käynnistynyt jo heinäkuun alussa ja kuun vaihteen tienoilla muuttojoukkoihin liittyivät hiljalleen myös nuoret linnut. Itselläni halu päästä kuvaamaan kahlaajia kasvoi päiväpäivältä. Päätimme lähteä avaamaan syyskauden Suomen eteläisimmälle ympärivuotisesti asutetulle saarelle Länsi-Turunmaan Utö:n. Retkiseuran muodostivat Parikkalassa asustelevat Hanna ja Janne Aalto sekä turkulainen Jani Laaksonen. Menomatka taittui leppoisasti Eivorilla ja helteiseen saareen saavuimme hieman ennen puoltayötä.

Lauantai 6.8.2011

Herätyskello herätti armottomasti klo 0500. Nopean aamiaisen jälkeen kipusimme kukin vuorollaan majakalle merta ihmettelemään. Meno merellä oli varsin rauhallista, muutamaa ruokkiparvea lukuunottamatta. Tunnelma oli muutenkin hyvin kesäinen, koska lämpötila nousi nopeasti + 20 tienoille eikä voimakas lounaistuulikaan tunnelmaa viilentänyt.

Janne staijaa "tyhjää" merta

Koska merellä ei oikein tapahtunut mitään, päätimme lähteä tutustumaan saareen. Saaren arvomaailmasta kertoo hieman alla oleva kyltti.

Kuvaajan kevyt kenttävarustus

Aamupäivän hetkellisen sateen jälkeen kylältä löytyi jo viikon paikallisena ollut töyhtökiuru. Laji ei ole kauhean arka, mutta kuvaamiseen tulee suhtautua nöyrästi...ryömimällä lintu päästi kuvaajat riittävän lähelle ja muutenkin matala asento antoi mielestäni mukavan kuvakulman kuvaamiseen. Vasemman puoleinen ryömijä tottelee nimeä Kari Kaunisto ja oikealla allekirjoittanut.

Töyhtökiuru, 6.8.2011 Utö

Töyhtökiuru, 6.8.2011 Utö

Töyhtökiurukuvauksen jälkeen päätin lähteä saunalahdelle katsomaan pesiviä mustakurkku-uikkuja. Saarella pesii tänävuonna 3 paria uikkuja ja niiden poikaset alkavat olla tässä vaiheessa kesää jo isoja. Uikut löytyivät helposti, mutta varomattomasti liikkuva kuvaaja sai ne siirtymään suojaisasta lahdesta hieman ulommas merelle. Jäin kuitenkin odottamaan paikoilleni, jos vaikka uikut hyväksyisivät tunkeilijan. Tunnin odottelun jälkeen aikuiset linnut alkoivat uskaltaa kalastella hieman jo lähempänä rantaa, mutta varsinaiseen kuvausetäisyyteen ne eivät tulleet.

Aikuinen tuo kalaa poikaselle

Poikanen kerjää ruokaa aikuiselta "roikkumalla" selässä

Saunalahden rannoilla partioi myös useampi nuori tuulihaukka. Linnut leijailivat lounaistuulessa tarkkaillen rantavyöhykettä. Parhaimmillaan lintuja oli 6 ja jokunen onnistui saada myös myyräpaistia. Aikani lintujen touhuja tarkkailtuani lähdin varovasti lähetymään niitä. Linnut eivät olleet mielettömän arkoja vaan keskittyivät tiukasti myyräjahtiin. Konttasin kuvausetäisyydelle. Hetkittäin yksittäinen lintu leijaili aivan viereen. Pulssi kohoten aloin kuvaamaan lintuja, tiedostaen tilanteen ainutlaatuisuuden. Tohkeissani kuvasin varmasti yli 200 ruutua, mutta tarkistamatta kertaakaan kameran asetuksia. Lopulta lintujen siirtyessä etäämmäs, tarkistin saaliin. Pettymys oli aika armoton, kun huomasin, että olin työskennellyt kokoajan väärillä asetuksilla.....Alla kuitenkin muutama ruutu.

Nuori tuulihaukka, 6.8.2011 Utö

Nuori tuulihaukka 6.8.2011 Utö

Saunalahden jälkeen päätin hakea majoituksesta piilokojuni ja lähteä valmistelemaan illan kahlaajakuvausta. Saaren itäranta on paras paikka niiden kuvaamiseen ja iltavalo antaa mukavan värimaailman itärannalle. Mukanani ollut tuolikoju on helppo pystyttää ja valmistelut olivat nopeasti ohitse. Oli aika siirtyä päivälliselle.

Saarinäkymä idästäpäin

Kojuni itärannalla

Näkymä kojun sisältä

Kuuden aikoihin lähdimme majapaikasta siirrytään Hannan kanssa kojuuni. Ilta oli mitä kaunein, tuulen ollessa hieman laantunut. Ranta oli tyhjä, mutta päätimme kuitenkin jäädä kytikselle.  Ensimmäisen tunnin aikana ei tapahtunut yhtään mitään, mikä sinällään ei ole uutta. Ranta-alueella kuitenkin kuuluin kahlaajien ääniä, joten tiesimme mahdollisuuksia olevan. Lopulta yksinäinen tylli uskaltautui laskeutua rannalle. Olimme aivan hiljaa ja annoimme linnun rauhoittua. Lopulta aloimme kuvaamaan, kun lintu alkoi ruokailla rauhallisesti. Kuvaillessamme tylliä rannalle laskeutui lisää kahlaajia. Tulijat olivat liroja. Pikkuhiljaa rannalle alkoi tulla lisääkin tyllejä sekä lopulta myös suosirrejä ja valkovikloja. 

Linnut ruokailivat rauhallisesti noin 10 metrin päästä meitä ja saimme kuvailla niitä mainiossa iltavalossa.  Välillä ne pelästyivät jotakin, mutta lyhyen lentopyrähdyksen jälkeen ne palasivat aina uudelleen ja uudelleen kuvattavaksi. Aivan huomaamatta kuvasin noin 400 ruutua, lähinnä tylliä ja suosirrejä.

Aikuinen suosirri

Nuori suosirri

Tylli

Muistikortin näyttäessä melkein täyttä, päätin hieman hiljentää kuvaamistahtia. Rauhoittuminen kannattikin, koska illan hämärtyessä kojun eteen lennähti taivaanvuohi. Aluksi lintu tarkkaili rannan tunnelmaa, mutta lopulta uskaltautui aloittamaan ruokailun. 

Taivaanvuohi

Kaiken kaikkiaan kojussa vietetyt tunnit olivat varsin antoisia, koska pääsin kuvaamaan kahlaajia lämpimässä iltavalossa lähietäisyydeltä. Lajikirjo oli juuri sopiva yhteen iltaan. Nyt pystyi keskittymään ja hakemaan oikeita asetuksia ja valoja kuvaukseen.

Sunnuntai 7.8.2011

Aamulla kipusimme jälleen majakalle merta ihmettelemään. Meno oli eilisen kaltainen. Tuuli oli kääntynyt lounaistuuleksi ja samalla laantunut. Ilma oli edelleen helteinen ja aamu 8 aikoihin pärjäsi hyvin t-paidalla.

Koska merellä ei mennyt mitään, päätimme hajaantua saareen. Itse lähdin Hannan kanssa kojulle katsomaan olisiko rannalla kahlaajia. Matkalla läpi kylän huomasimme haarapääskyn istuvan kuvauksellisesti. Eilisestä möhläilystä oppineena tarkistin asetuksen ennen kuvaamista. Lähdimme lähestymään lintua, joka ei tuntunut kovin aralta. Päästyämme sopivaan etäisyyteen aloimme kuvata lintua, joka antoikin kuvata itseään aika kivasti, välillä tehden lyhyitä lentopyrähdyksiä.

Haarapääsky

Ranta oli tyhjä saapuessamme kojulle. Ajattelimme kuitenkin yrittää, koska eilinen oli ollut niin antoisa. Odottelimme runsaan tunnin saunalämpimässä kojussa, mutta yhtään lintua ei tullut kuvausetäisyydelle. Ylipäätänsä ranta kuulosti varsin hiljaiselta - oliko kahlaajat lähteneet aamulla muutolle eilisen "tankkauksen" jälkeen? Koska mitään kuvattavaa ei ollut, kokosimme kojun takaisin kantokassiin ja lähdimme takaisin kylällepäin. Aamun valot alkoivat muuttua pikkuhiljaa keskipäivän koviin valoihin, joten kuvaaminen alkoi olla hieman turhaa puuhaa. Oli tullut aika palata majoitukseen ja pakata tavarat kotiinlähtöä varten.