Apulaisena SSP pyynnissä

Suomen juhliessa kultamitallia, herätyskelloni pärähti 0320. Nopean aamiaisen jälkeen autoon ja kohti Raisiota. Tarkoitus oli mennä Raisiolahdelle ihmettelemään kaverini rengastystouhuja. Matkanteko keskeytyi hetkellisesti Raision ohitustiellä, kun aamuhämärissä huuhkaja istui tiemerkin päällä kyttäämässä kaiketi jotain raatoa.

Saapuessani pelipaikalle, verkot alkoivat olla jo paikoillaan ja lintuja alkoi tulla heti ensimmäisestä verkkokierroksesta lähtien.  Kierroksen parasta antia edusti kaunis koiras punavarpunen, jonka iänmääritys tuotti hieman päänvaivaa, koska lintu oli sulkinut peitinhöyheniä vain osittain aikuisen linnun sulkiin. Totesimme kuitenkin linnun olevan 2kv koiras.

Toisella kierroksella lintuja tuli entistä enemmän, roukokerttusen näytellessä pääosaa. Mukavaa katseltavaa tarjosivat myös pensaskertut, rytikerttu ja pensassirkkalintu. Itselleni sirkkalintu oli varsin mukava veijari, koska en ollut ennen sellaista kädessä nähnyt. Luonnollisesti linnusta tuli napsittua kuvia ja tulipa ikuistettua sirkkalinnuille tyypillinen pyöreäpäinen pyrstökin.

Valitettavasti kello näytti toisen kierroksen jälkeen sen verran paljon, että oli aika jättää leikki kesken ja siirtyä kohti työmaata. Kaikenkaikkiaan vielä seuraavilla kierroksilla verkoista tuli mm. pajusirkku, pensastasku ja sinirinta.

Mikä on SSP? Kyseessä on ns. sisämaan seurantapyynti, joka on hyvin vakioitua rengastamista. Homma hoidetaan tasaisin väliajoin vakioidussa paikassa ja aina samalla kellonajalla. Näin saadaan mm. kattava kuva lintujen muuttokäyttäytymisestä ja sulkimisesta.

Ihanassa kevätillassa makea WP!

Ripeän siirtymisen johdosta saavuimme pelipaikalla hieman jälkeen kuuden. Paikalla oli vieläkin yli 20 henkeä, joten "idän ihme" oli saanut äitienpäivästä huolimatta porukat jälleen liikenteeseen. Blokkasin heti jalkautuessani helsinkiläisen lintumies Hintikan, jonka putkea pyysin lainaksi saadakseni katsoa nopeasti linnun plakkariin.

Siinä se sitten tepasteli aivan mielettömän näköisenä, Suomen seitsämäs arohyyppä! Nopean vilauksen jälkeen aloin kasaamaan omia varusteitani. Lintu näkyi aika makeasti ruohikkolaitumella ja nousi jopa kaksi kertaa kivasti lentoon näyttäen myös kaikki lentopukutuntomerkit. Alla olevasta videoklipistä pääsee katsomaan hyvän ystäväni Janne Aallon videota tästä upeasta linnusta.

http://youtu.be/kGo8p_E2KJI

Lopulta oli aika kunnon pinnakättelyiden, koska sain linnusta niin eliksen ( suomessa tavatut lintulajit) että WP pinnan.  Kuvassa  minä ja Janne Aalto Parikkalasta.

Tornien taisto

Kello herätti armottomasti 0400, jonka jälkeen makupusseista alkoi kuulua epämääräistä murinaa....yksi sun toinenkin olisi halunnut vielä jatkaa unia. Väsyneen aamiaisen jälkeen kiipesimme bunkkerille ja virittelimme kaluston kuntoon. 0500 alkoi sitten tiukka tapitus merelle...lajeja alkoi tulla kivasti heti ensiminuuteista lähtien.

Päivä ei kuitenkaan muodostunut miksikään muuttopäiväksi vaan tapitus tuotti vain muutamia muuttavia parvia / lajeja. Parhaimmistoa edustivat 101 muuttavaa valkoposkea, 4 muuttavaa harmaasorsaa, 12 muuttavaa kaakkuria ja 34 muuttavaa kuikkaa. Arktisilla kahlaajilla oli pientä menoa päällä, koska bunkkerin ohitti päivän aikana 150 meriharakkaa, 395 punakuiria ja 10 pikkukuovia sekä 170 määrittämätöntä isoa kahlaajaa.

Paikallista katsottavaa tarjosivat 5000 allia, 1000 mustalintua ja 1500 haahkaa sekä 15 kiertelevää merikihua, 30 ruokkia ja aina mahtavaa katsottaa olevat 2 etelänkiislaa. Yhteensä saimme 80 lajia, joka oli uusi ennätys Morgolandetin bunkkerilta.

Kunnon päiväunien jälkeen porukka hajaantui paikallisia lintuja etsimään. Itse lähdin kiertämään ja tutustumaan saareen hieman "varovaisin askelein" koska paikkahan ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Lepikossa tuli nopeasti pöyrähdettyä, mutta erityisesti länsipuolen makeat silokalliot tekivät aika vaikutuksen.

Illalla iltapalan yhteydessä suoritetussa iltahuudossa saatiin päivän lajisummaksi 89 lajia, joten ihan kiva lintupäivä takana. Tunnelman hieman sähköisti iltahuudon keskeyttänyt tekstiviesti, joka kertoi paikallisesta Arohyypästä Lappeenrannasta. Lintu oli Suomen 7 ja viimeksi bongattavissa vuonna 1988. Muutama tekstari selvitti, että monen Äitienpäiväsuunnitelmat saattaisivat hieman mutkistua, koska Lappeenrantaanhan oli tietenkin lähdettävä.  Me päätimme kuitenkin odottaa yön yli ja katsoa aamumuutto ihan rauhassa.

Lintu löytyikin heti aamulla ennen viittä, joten päätimme aikaistaa lähtöä hieman alkuperäisestä klo 14. Porukan noustessa bungerille taskuissa värähti. Tullut tekstiviesti kertoi karua kieltä....lintu oli ottanut siivet alle ja häipynyt kauas horisonttiin.....se sitten siitä!

Kuitenkin tätä kirjoitan auton takapenkillä matkalla Lappeenrantaan, koska lintu teki ihan uskomattoman paluun alkuperäiselle paikalle ollen n. 1 tunnin kateissa. Saas nähdä miten meidän käy....edessä on noin 4 tunnin ajomatka halki Suomen.